Ei ole tehnyt mieli mennä ulos, pyöräilystä puhumattakaan.
Eipä hätää, jäimme siis Kotoriin sadetta pitämään viihtyisään kämppäämme. Näillä säillä, kun lämpötilakin on käynyt välillä lähellä nollaa, alkaa miettiä lämmitysjärjestelmiä. Täällä päin Eurooppaa on selvästikin panostettu enemmän talojen viilennykseen kuin lämmitykseen. Lähes kaikki asunnot on varustettu ilmalämpöpumpuilla, jotka kesällä viilentävät, talvella lämmittävät. Pumppujen lämmitysteho ei valitettavasti riitä ainakaan isomman asunnon lämmittämiseen.
Huoneistot, joissa olemme yöpyneet, ovat aluksi jääkylmiä, kunnes lämpiävät pikkuhiljaa. Tässäkin asunnossa nukuin ensimmäisen yön talvitakki päällä.
Sadepäivinä on ollut aikaa seurata maailman uutisia. Koronauutiset kieltämättä huolestuttavat. Paluumatkamme takia seuraamme etenkin Italian tilannetta. Siellä alueiden välinen matkailu näyttää nyt olevan kielletty 5.3. asti. Se on meille liian myöhään, jos haluaisimme pyöräillä Italian kautta kotiin päin. Taitaa tulla tenkkapoo.
Toistaiseksi jatkamme jääräpäisesti matkaamme Adrianmeren rannikkoa pitkin etelään. Huomenna on luvassa parempaa säätä, ja tavoitteenamme on polkea Budvaan.
Montenegron entistä pääkaupunkia Cetinjeä on kehuttu käymisen arvoiseksi, mutta tie sinne vie kuuluisan Kotorin serpentiinitien kautta, nousua noin kilometrin korkeuteen. Matkalla näkisi hyvin Lovćenin vuoren, jonka mukaan Montenegro (musta vuori) kuuluu saaneen nimensä. Tämä reissu jääköön seuraavaan kertaan.
Vesi virtasi Scurda-joessa sateella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti