Käännös takaisin: Ston - Dubrovnik, 54 km

Joskus kannattaisi malttaa hetki, ennen kuin tekee hätiköityjä päätöksiä. Lähdimme pari päivää sitten Cavtatista kohti Splitiä, kun arvelimme, että Italia kenties avautuisi turisteille lähiaikoina. Siellä tarkistettiin matkustusrajoituksia 15.1., ja nykyiset tiukat säännöt pysyvätkin voimassa ainakin 15. helmikuuta asti.

Montenegroon sen sijaan näyttäisi nyt pääsevän ilman koronatestiä. Siis käännös takaisin, lähdemme sittenkin käymään siellä. Jos / kun palaamme takaisin Kroatiaan, joutunemme testiin, mutta ehkä se olisikin suotavaa siinä vaiheessa.

Eteläisessä Kroatiassa on vallinnut viimeiset pari päivää kylmä ilmavirtaus. Eilen ja tänään oli vain muutama aste lämmintä.

Pyöräilimmekin tänään vain viitisenkymmentä kilometriä takaisin Dubrovnikiin - tämä pätkä Jadranska Magistralasta alkaa jo tulla hyvin tutuksi. 

Dubrovnikissa taas. Tällä kertaa ylitimme tämän Franjo Tuđman -sillan, joka ylittää Dubrovačka-joen. Silta on 518 metriä pitkä ja 50 metriä korkea. Erittäin hyvin pyöräiltävä. Voi olla suljettu kovilla tuulilla.

Näissä lämpötiloissa alkaa huomio kiinnittyä vaatetukseen. Pyöräillessä ylämäissä tulee hiki, alamäissä kylmä. Vaatteiden pitäisi suojata tuulelta, kylmältä ja sateelta, mutta ne eivät saisi hiostaa. Käytän bambu-merinovillaista aluspaitaa ja päällä tuulen pitävää takkia, mikä on ollut melko hyvä yhdistelmä. Ajohanskojen valinta ei ole onnistunut yhtä hyvin: yhdet ovat liian kylmät, yhdet liian lämpimät ja yhdet hiostavat....

Tähän asti ilman hanskoja pärjännyt Seppokin turvautui tänään "lapasiin".

Kun saavuimme Dubrovnikiin, alkoi sataa LUNTA. Ensin hiljalleen, ei "maahan asti", illemmalla enemmän. Saapa nähdä, onko lunta maassa vielä aamulla ja miten autoilijat selviävät huomenna kesärenkailla ja näillä mäkisillä teillä - ja voimmeko mekään lähteä teille luistelemaan.

Illalla Dubrovnikissa alkoi sataa lunta ihan kunnolla, maa jäi valkoiseksi.