Montenegro on maan omalla kielellä Crna Gora (musta vuori).
Matkamme siis edistyy taas ja alkaa vastata paremmin tämän blogin otsikkoa (pyöräilyä Euroopassa), eikä sitä tarvinnut muuttaa esimerkiksi "pyöräilyksi Kroatiassa". Kroatiassa ei ole mitään vikaa sinänsä, mutta sen rannikko tuli jo aika hyvin koluttua, joten nyt on taas kiva tutustua uusiin maisemiin.
Pysähdyimme ensimmäiseen rantakaupunkiin, Herceg Noviin, ja jäämme tänne myös toiseksi yöksi.
Ensivaikutelmia Montenegrosta: tiet ovat leveämpiä kuin Kroatiassa, rantapromenadillakin on hyvin tilaa pyöräillä.
Katukuvan perusteella täällä eletään kuin koronapandemiaa ei olisikaan. Väkeä on liikkeellä, ja hyvin harva käyttää maskia ulkona. Ravintolat saavat olla auki, ja monet ovatkin, vaikkei olekaan turistiaika. Niistä kuuluu musiikkia ja niissä istutaan hyvin tiiviisti ilman maskeja. Kaupoissa sentään on maskipakko.
Forte Maren linnoitus, jossa järjestetään nykyisin mm. konsertteja.
Näkymä Kotorille päin, taustalla lumihuippuisia vuoria.
Montenegro ja euro
Montenegrossa käytetään euroa maksuvälineenä, vaikkei se ole EU-maa. Kyse on ns. euroistumisesta, eli maa on ottanut euron käyttöön yksipuolisesti kuulumatta EMUun. Hyperinflaatiosta selviämiseksi Montenegrossa alettiin 1990-luvulla ensin käyttää Saksan markkaa oman valuutan dinaarin rinnalla, ja vuonna 2001 siitä tuli ainoa maksuväline. Kun Saksa siirtyi euroon vuonna 2002, myös Montenegrossa siirryttiin euroon. Euroopan Unioni ei katso tätä hyvällä, muttei voi sitä estääkään, eikä euron käyttö varmaan edistä EU:n jäseneksi pääsemistä. Montenegro on ollut EU:n virallinen ehdokas vuodesta 2010 lähtien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti