Cavtat - Ston, 80 km + puolimatkan pohdintoja

Bora-tuuli säikytteli aamulla, kun pakkasimme pyöriä. Emme antaneet sen häiritä, vaan jätimme hyvästit eteläiselle Kroatialle haikein mielin. Cavtatin asuntomme oli alkanut jo tuntua melkein kodilta, vietimmehän siellä lähes neljä viikkoa.

Suuntasimme pyörät takaisin pohjoiseen päin, kun eteneminen Montenegroon alkoi tuntua liian riskaabelilta. Olisimme ehkä päässeet sinne, mutta olisiko meitä huolittu takaisin Kroatiaan sieltä?

Matka Stoniin eteni rivakasti, emme turhia pysähdelleet, eikä Borakaan enää viitsinyt liiemmälti häiritä. 

Pysähdyimme pikaisesti Trstenon kylässä, jossa on 1400-luvulla perustettu Arboretum. Sen portilla on kaksi lähes 500-vuotiasta plataanipuuta, 60 metriä korkeita ja halkaisijaltaan viisimetrisiä. Puut ovat kestäneet mm. turkkilaisten, venäläisten ja Napoleonin armeijan hyökkäykset sekä 1990-luvun sodat.

Aurinko lämmitti, mikä olikin hyvä, sillä lämpötilat alkavat täälläkin käydä viileämmäksi, lähelle nollaa. Auringon paistaessa ilma ei tunnu niin viileältä.

Taas näissä maisemissa, Stonin muuria hämmästelemässä.

Puolimatkan pohdintoja 

Lähdimme tälle matkalle marraskuun alussa, ja tavoitteena on palata Suomeen maaliskuun loppuun mennessä. Olemme nyt siis matkamme puolivälissä. Tästä ei tullut ihan sellaista reissua, kun etukäteen ajattelimme. Optimisesti uskoimme, että koronatilanne Euroopassa kääntyisi parempaan päin matkamme aikana. Toisin kävi, sillä tilanne näyttää vain huononevan, kun viruksesta syntyy uusia muunnoksia. Normaalimmassa tilanteessa olisimme nyt ehkä jo Albaniassa, kenties jopa Kreikassa.

Kilometrejä on kertynyt tähän mennessä lähes 2000, muun muassa Kroatian rannikko päästä päähän. Emme haluaisi palata täysin samaa reittiä takaisin, vaihtoehtoja tosin vielä on. Niitä pohdimme huomenna, sillä sääolot näyttävät taas sellaiselta, että on parempi pitää vapaapäivä.