Kansallispuiston maisemia:
Charlottelta katkesi taas pinna.
Ao Prachuapin rantaa
Khao Chong Krachok -temppeli sijaitsee ylhäällä kukkulalla. Rantakadulla on torikojujen rivistö.
Rantakatua
Saranwithi-sillalla riittää kävelijöitä.
Ananaslamppu
Kansallispuiston jälkeen tie kääntyi taas kohti rantaa, jonka tuntumassa ajoimme kymmenisen kilometriä. Maisemat olivat todella maalaisia, ja saimme syödäksemme reissun yhden parhaista kasvislounaista.
4020-tie kääntyi valitettavasti taas sisämaahan päin ja päättyi vilkkaaseen 4-tiehen. Vähän matkaa sitä ajettuamme kuului jo tuttu paukahdus: Charlotte-pyöräni takarenkaan pinna katkesi kuin protestina. Olikohan minulla liikaa tavaraa Charlotten kannettavaksi? Prachuap Khiri Khaniin oli matkaa vielä vajaa 20 kilometriä. Pystyimme ajamaan sinne asti, eihän pyörän rengas yhtä pinnaa kaipaa.
Löysimme Ao Prachuap -rannan tuntumasta kivan pienen hotellin, jonka ainoita asiakkaita taidamme nyt olla. Parin sadan metrin päästä löytyi pyöräkorjaamokin, jonne vein Charlotten huoltoon. Huoltomies lupasi korjata sen aamulla klo 10 mennessä, vaikka huomenna on sunnuntai. Taas hämmästyn, miten helposti kaikki täällä hoituu, vastaava ei olisi onnistunut Suomessa.
Ehdimme käväistä vielä iltakävelyllä kaupungilla. Ensivaikutelma on, että tämä on nätti pieni kaupunki. Asukkaita on vajaa 30 000, mutta nyt lauantaina tuntui, että tänne on tultu muualtakin viikonloppua viettämään. Rantakadulla oli suuri iltatori, josta löytyi monenlaista syötävää. Tämän kaupungin sanotaan olevan suositumpi thaimaalaisten kuin ulkomaalaisten matkailijoiden keskuudessa, joten täällä kenties saisi käsityksen aidommasta Thaimaasta. Muutamia ulkomaalaisiakin tosin näkyi tänään katukuvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti