Neljän päivän aikana Hua Hinissä oli mahdollista hidastaa tahtia ja tutustua kylpylätarjontaan, onhan se maan johtava kylpyläkaupunki.
Kylpylät näyttävät olevan lähinnä luksushotellien yhteydessä. Kun vierailin kohtuuhintaisissa paikoissa, tarjolla olikin lähinnä hierontapalveluja. Ei se mitään, sitähän etätöissä ja pyöräillessä kipeytyneet hartiani kaipasivatkin.
Hierontapaikoissa tarjolla on yleensä thai-hierontaa, jalkahierontaa ja öljyhierontaa. Perinteinen thai-hieronta on oma taiteenlajinsa (on lisätty Unescon aineettomien maailmanperintökohteiden listallekin), joka on enemmän painelua ja venyttelyä. Hieronta, jossa kävin, oli lähinnä aromaterapiaa, thai-hieronnan ja tavallisen hieronnan välimuoto. Hua Hinissä sai myös niska-hartia-päähierontaa.
Thai-hierojat ovat uskomattoman taitavia, löytävät heti oikeat kipupisteet. Paras hieroja löytyi yllättäen syrjäisemmältä Khao Takiabin rannalta. Ajattelin, että hieronta olisi mukavan rentoa aaltojen loiskeessa ja kevyessä tuulenvireessä. Hieroja huomasi kuitenkin heti jäätyneen olkapään merkit vasemmassa kädessäni ja alkoi hoitaa sitä. Antoi vielä hierontavoidetta kaupan päälle, todellista palveluhenkisyyttä!
Mielenkiintoinen oli myös eräässä spassa tehty pikakoronatesti; näyte piti ottaa syljestä omatoimisesti. Ohjeet olivat kyllä selkeät englanniksi, mutten heti muistanut, mitä "saliva" tarkoittaa. Kuvasta päätellen se olisi voinut olla myös nenästä tulevaa eritettä (myöhemmin tarkistin sanakirjasta, niin arkikielessä "saliva" tarkoittaa myös "räkää"). Sylkäisin siis näytepussiin, sekoittelin aineita jotenkin, ja lopuksi laitoin pari tippaa testikasettiin. Tulos oli selvillä muutaman minuutin kuluttua. Epäilytti, olinko onnistunut sähläämään koko testin, mutta tulos tuntui kelpaavan henkilökunnalle. Tuli mieleen, kannattaisiko kaikki koronatestit ottaa syljestä, se voisi olla monelle miellyttävämpää kuin näytepuikon työntäminen nenään. Sylkinäyte taitaa kuitenkin olla siinä määrin epäluotettava, että sitä ei suosita.
Vietimme myös rentoa rantaelämää, vaikka uiminen ei ollut erityinen nautinto. Meri on Hua Hinin kohdalla ilmeisesti aina tuulinen ja aallokkoinen. Aamuisin on nousuvesi, jolloin lähes koko hiekkaranta peittyy veteen. Vesi laskee pikku hiljaa päivän aikana. Illalla ja yöllä laskuveden aikaan vesi pakenee kauas ja ranta-alue laajenee, ja sinne kokoontuu yöihmisiä.
Kävin testaamassa myös Hua Hinin vegaanisen ravintolan, miten se eroaa suosimistamme katukeittiöistä. Ravintola oli aika pieni, mutta siellä tuntui käyvän kohtuullisesti ulkomaalaisia turisteja. Ruokalistan perusteella ei voi oikein sanoa, että Thaimaa olisi kasvissyöjän paratiisi; liha oli korvattu lähinnä tofulla ja sienillä. Sen olemme aiemminkin huomanneet, että liharuokia saa helpommin kuin kasviksia. "Oikean" ravintolan eroja katukeittiöön olivat kaksinkertainen hinta, hieman suurempi annos, mahdollisuus tilata ruokajuomaksi (ulkomaista) viiniä ja jälkiruokaa ja tarjoilija puhui hyvää englantia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti