Kansallispuiston kohteet ovat etäällä toisistaan, ja ne ovat lähinnä luolia ja muita maisemakohteita. Tunnetuin nähtävyys on Phraya Nakhon -tippukiviluola, joka on meistä noin kymmenen kilometrin päässä, joten lähdimme katselemaan sitä tänään.
Pääsy luolalle on hieman hankala, sillä sen lähelle ei mene tietä, vain vaikeahkokulkuinen polku.
Polkua pitkin pääsee ensin kauniille Laem Sala -rannalle, josta on vielä noin 30 metrin nousu luolalle.
Luola on thaimaalaisille historiallinen, sillä siellä on vieraillut kolme merkittävää kuningasta. Heistä ensimmäisenä vieraili vuonna 1890 Rama V, jonka käskystä sinne sittemmin pystytettiin kaunis Khuha Kharuehat -niminen paviljonki.
Legendan mukaan luolan löysi noin 200 vuotta sitten Nakhon-niminen paikallinen hallitsija, joka joutui myrskyssä hylkäämään laivansa ja etsimään suojaa luolasta. Luola on saanut nimensä hänen mukaansa.
Matkan varrella oli toinenkin luola, Tham Kaeo, jossa pysähdyimme. Polku sinne oli vielä vaikeakulkuisempi. Kyseessä oli pikemminkin luolasto kuin luola. Jostain syystä luolan nimi tarkoittaa "jalokiviluolaa", ehkäpä hienojen tippukivimuodostelmien takia. Niitä pystyi tarkastelemaan kuitenkin vain taskulampun valossa, joten ne eivät päässet oikeuksiinsa (portilta sai lainaksi taskulampun). Luolassa vierailu vaatii Viisikko-henkistä seikkailumieltä, sillä se oli osittain myös hyvin matala. Tunnustammekin, ettemme kulkeneet reittiä loppuun asti, vaan palasimme takaisin lähtöpaikalle.
Tippukiviä pimeässä luolassa.
Luolassa tuli mieleen ne 12 jalkapallopoikaa ja heidän valmentajansa, jotka jäivät loukkuun luolastoon Pohjois-Thaimaassa vuonna 2018. Sain pienen aavistuksen siitä, millaista heillä on ollut - karmeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti