Parin tuulisen sadepäivän jälkeen päätimme lähteä katsastamaan eteläistä Albaniaa. Kreikka on vielä erittäin sulkeutunut, joten siitä haaveesta alamme pikkuhiljaa luopua, mutta esimerkiksi Vlorë on kuulemma näkemisen arvoinen paikka. Matka sinne on liian pitkä yhtenä päivänä poljettavaksi, joten teimme välilaskun Fierin kaupunkiin.
Durrësin ja Fierin välillä tiet olivat edelleen hyväkuntoisia ja tasaisia (ja vähän tylsiä), mutta navakka vastatuuli toi lisähaastetta matkaan.
Perinteiset ajoneuvot ovat arvossaan Albaniassa:
Tyypillistä maisemaa Albanian tasangoilla.
11.2.2021 Fier - Apollonia - Vlorë, 46 km
Tänään kaikki ei mennyt ihan putkeen. Tiesimme, että aamupäivällä sataisi, mutta ajattelimme ehtiä polkaista lyhyen matkan Vlorëën. Siispä odottelimme Fierissä sateen loppumista puoleen päivään asti, ja tulikin yhtäkkiä mukavan aurinkoinen sää.
Fierissä ei sinänsä tuntunut olevan erikoista nähtävää, mutta noin kymmenen kilometrin päässä Pojanin kylässä on varsinainen nähtävyys, antiikin aikaisen Apollonian rauniot.
Apollonian perustivat muinaiset kreikkalaiset 500-600-luvulla eaa. siirtokunnaksi. Paikka valittiin sen kauppateiden risteyksessä sijaitsevan strategisen aseman vuoksi. Nimensä kaupunki sai Apollo-jumalan mukaan. Kaupunki kukoisti varsinaisesti Rooman aikana, ja hylättiin keskiajalla mm. maanjäristyksen aiheuttamien vaurioiden takia.
Apolloniassa kannattaa ehdottomasti käydä, jos sattuu matkan varrelle, sillä puistossa saa nopeasti käsityksen kreikkalaisesta kulttuurista. Kun pääsimme portille, se olikin kiinni, mutta ystävälliset vartijat päästivät meidät ilmaiseksi sisään! Saimme siis nauttia tästä kulttuurielämyksestä täysin yksityisesti, vieläpä hyvän sään aikana.
Kaupungin neuvoston kokousrakennuksen rauniot 100-luvulta:
Näkymä Apolloniasta alas viljelmille.
Matkaa jatkaessamme alkoivat vaikeudet. Oikaisimme Pojanista pienen soratieksi muuttuneen tien kautta - seurauksena rengasrikko minun pyörässäni (toinen kerta tällä reissulla). Rengas saatiin vaihdettua paikattuun vararenkaaseen (Albaniasta emme ole vielä löytäneet renkaita, joissa olisi pyörääni sopiva venttiili).
Soratieltä saavuimme suoraan moottoritielle. Kartan mukaan melko lähellä olisi pitänyt mennä samansuuntainen pikkutie. Matkalla sinne paikalliset ohikulkijat neuvoivat meidät takaisin moottoritielle, jonka viereen oli tehty pienempi tie, juuri asvaltoitu, loistavaa! Tätä onnea ei tosin kestänyt kauaa, vaan jouduimme sittenkin moottoritielle.
Moottoritien vieressä kulki vähän matkaa juuri asvaltoitu upouusi tie.
Seuraavaksi yllätti sadekuuro, ja pidimme jonkin aikaa sadetta erään sillan alla. Sillan kohdalla oli liikenneympyrä, josta lähti teitä moniin suuntiin. Yhden tien olisi pitänyt johtaa Vlorëën, mutta emme ikinä löytäneet sitä. Lähdimme ensin väärää tietä, ja ehdimme polkea sitä muutaman kilometrin, kunnes huomasimme virheemme. Käännös vastatuuleen ja takaisin liikenneympyrään.
Kun emme edelleenkään löytäneet pienempää tietä, ajoimme sitten A2-moottoritietä Vlorëën asti. Tie oli hyvä, piennar leveä ja liikennettä vähän, mikäpä siinä oli ajaessa. Saimme vain pari tööttäystä huomautukseksi. Loppumatkasta ehti jo tulla pimeä, mutta löysimme viimein turvallisesti myös majapaikkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti