Pyöräilimme myös osittain Eurovelo 8 -pyöräilyreittiä "Mediterranean Routea", joka kulkee Espanjasta mm. Italian, Kroatian, Montenegron, Albanian ja Kreikan kautta Turkkiin. Tämä reitti poikkeaa kuitenkin välillä vuoristoiseen sisämaahan, jota yritimme nyt mm. talvikelien vuoksi vältellä.
Talvi on sinänsä hyvä vuodenaika pyöräillä Etelä-Euroopassa. Lämpötila on ollut enimmäkseen 10-15 astetta, joinakin päivinä lähellä nollaa. Luulisin, etten jaksaisi pyöräillä näillä teillä kesähelteillä. Vain sade on haitannut matkaamme; tämä talvi on ollut kuulemma tavallista sateisempi. Marraskuu tosin oli lähes sateeton, mutta sateet alkoivat osaltamme joulukuun alussa, kun olimme Splitin tienoilla. Koska meillä ei ole ollut kiirettä, olemme hyvällä omallatunnolla vältelleet sadekelejä, ja jääneet useammaksi päiväksi johonkin paikkaan, jos sääennusteen mukaan on ollut tiedossa sadetta. Myös tuuli voi olla jopa vaarallisen voimakas näillä main.
Talvella myös liikenne lienee vähäisempää, kun kulkijoita on vähemmän. Autoilijat ovat ottaneet meidät hyvin huomioon, vaikka tiet ovat välillä kapeita. Pelottavinta ovat olleet jotkut korkeat ja kapeat sillat, tunnelit ja jyrkät alamäet. Italiassa jotkut liikenneympyrät kauhistuttivat, toisaalta siellä on myös erinomaisia pyöräteitä, kun ne vaan löytää.
Sään lisäksi tietysti myös koronarajoitukset ovat vaikeuttaneet matkaamme. Lähdimme matkaan marraskuun alussa Saksasta, tarkoituksenamme pyöräillä Saksan läpi etelään. Jouduimme kuitenkin luovuttamaan, kun majoitusliikkeet olivat suljettuina, eikä telttailukaan ollut järkevää marraskuussa. Turvauduimme junaan, jolla pääsimme alppien yli Italian puolelle. Kun Italiakin alkoi taas rajoittaa liikkumista, "pakenimme" Slovenian kautta Kroatiaan, mikä osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi; Kroatian rannikko on todellakin varmaan maailman kauneimpia.
Koronarajoitukset ovat harmittavasti vähentäneet myös ihmiskontakteja ja kulttuuririentoja, olemme luonnollisesti pyrkineet pitämään etäisyyttä. Muuten ne eivät ole juurikaan rajoittaneet elämäämme: useimmat ravintolat, hotellit ja museot olisivat muutenkin olleet kiinni sesongin ulkopuolella.
Kilometrimäärät päivää kohti ovat vaihdelleet noin 50-90 välillä. Näitä lukuja ei mielestäni kannata kauheasti tuijottaa; tietysti olisimme voineet pyöräillä esim. 90 kilometriä joka päivä, mutta se ei liene järkevää, jos haluaa nauttia maisemista ja nähtävyyksistä matkan varrella. Talvikaudella myös päivät ovat lyhyempiä, aurinko laskee klo 17 maissa, eikä pimeässä pyöräily ole miellyttävää ja turvallistakaan.
Kilometrit ovat myös erilaisia: välillä on ylämäkeä tai alamäkeä, vastatuulta tai myötätuulta, hyvää baanaa tai kuoppaista tietä. Ajamallamme rannikkoreitillä ei ollut kovin pahoja ylämäkiä, mutta niitäkin tietysti löytyy, jos niistä pitää.
Majapaikkojen löytäminen on ollut helppoa, vaikka on talvikausi ja koronarajoituksia. Olemme tehneet varauksen yleensä edellisenä päivänä Bookingin tai Airbnb:n kautta. Kroatiassa ja Montenegrossa yksityismajoituksessa "apartmaneissa" yöpyminen on ollut myös edullista, 20-30 euroa / yö. Nämä huoneistot ovat yleensä olleet siistejä ja mukavia, keittiöllä varustettuja, joten ruoan on voinut valmistaa itse. Ainoastaan asuntojen kylmyys on harmittanut, kun ilmalämpöpumppuja ei ole laitettu etukäteen päälle.
Olemme selvinneet matkastamme tähän asti ilman haavereita. Molempien pyörissä on ollut vain yksi rengasrikko, eikä muita ongelmia. Myös me kuskit olemme pysyneet terveinä.
Kohti Albaniaa
Tänään päätimme jatkaa kohti tuntematonta ja pyöräillä huomenna Albaniaan, kun kerran olemme jo niin lähellä. Vähän jännittää, kun ei tiedä maasta oikein mitään. Monet ovat kehuneet, ja kuulemma pyöräily on siellä erityisen miellyttävää. Huomenna se nähdään, ja tämä blogi päivittyy sikäli mikäli internet-yhteydet toimivat.
Olemme viettänet reissussa nyt kolme kuukautta, ja vielä on ainakin kaksi jännittävää kuukautta jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti