Tällä kertaa löysimme hiljaisemman SH8-tien Vlorësta Fieriin, ja se olikin tosi hiljainen.
Hyvästit Vlorëlle. Näkymä SH8-tieltä.
Saimme ajaa rauhassa vähän rapistuneella ja kuoppaisella tiellä. Tietä ei selvästikään enää ylläpidetä, kun vieressä menee hieno moottoritie, autostradë.
Tämä betoninen "oikopolkusilta" löytyi karttasovelluksen avulla.
Fierin jälkeen poikkesimme taas mukaville maalaisteille ja Divjakë-Karavastan kansallispuiston alueelle. Yöksi jäimme Divjakën pikkukaupunkiin.
17.2.2021 Divjakë - Durrës, 56 km
Aamulla käväisimme pikaisesti tutustumassa kansallispuistoon. Se muodostuu Karavastan laguunista, sen ja Adrianmeren välisestä leveähköstä hiekkakaistaleesta ja mäntymetsästä. Alueella pesii paljon lintuja, mm. harvinainen kiharapelikaani (Dalmatian pelikaani). Sitä emme tällä kertaa tavanneet, mutta sen sijaan näimme paikoillaan lekuttelevan tuulihaukan, hiirihaukan, haikaroita, kalkkunoita ja kanoja.
Kansallispuistoon oli rakenneltu luontopolkuja.
Matkalla Durrësiin vastaamme tuli
kaksi retkipyöräilevää nuorta miestä, joiden kanssa vaihdoimme kuulumisia. Toinen oli kotoisin Maastrichtistä, toinen Seattlesta. Hekin olivat pyöräilleet jo pitkään monissa maissa, ja aikoivat jatkaa ainakin Sarandëën asti... Heillä tuntui olevan aikaa, sillä mainitsivat, että kenties jatkaisivat keväämmällä pohjoismaihin asti. Kenties tapaamme Suomessa!
Durrësissa asetuimme samaan tuttuun majapaikkaan, jossa yövyimme aiemmin.
Matkallamme nähtyjä lintuja:
Tämä harmaahaikara suunnittelee varmaankin jo muuttoa Suomeen.
Kalkkunapari Divjakëssa.
Kyyhkyslakka Vlorëssa. Lienevätkö kirjekyyhkyjä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti