Maisema ei juurikaan muuttunut rajan ylityksen jälkeen. Ensimmäisenä kiinnittyi huomio paikallisiin pyöräilijöihin; tämähän on pyöräilymaa! Montenegroon verrattuna täällä todellakin pyöräillään enemmän, täällä on jopa pyöräteitä.
Kevyen liikenteen silta yli Buna-joen.
Huomio kiinnittyi valitettavasti myös kulkukoiriin, niitäkin on täällä enemmän kuin Montenegrossa. Yksi lähti seuraamaan meitä vähän matkaa pyöräillessämme. Eikä köyhyyttäkään voi olla huomaamatta, jotkut ihmiset asuvat varsinaisissa hökkeleissä. Toisaalta on luksushotelleja, loistoa ja kurjuutta rinnakkain.
Kävelykatu Rruga Kolë Idromenolla myös pyöräillään.
Majapaikkakin lähes kaupungin keskustasta löytyi helposti. Tämä on suorastaan lukaali, kokonainen huoneisto, jossa on olohuone, makuuhuone ja keittiö. Nopea internet ja satelliittikanavat, melko lämmin. Enempää ei voisi toivoa.
Albania on muuten sen omalla kielellä Shqipëri tai Shqiperia, mikä tarkoittaa "kotkien maata" tai "kotkan poikia". Kaksipäinen kotka on kuvattuna myös maan punamustaan lippuun. "Albania" on keskiaikainen latinankielinen nimi. Se saattaa juontua sanasta "alb" eli vuori tai latinan sanasta "albus" eli valkoinen. Jonkun teorian mukaan se viittaisi lumihuippuisiin vuoriin, joita täällä piisaa, 70 prosenttia maa-alasta on vuoristoa, korkein kohta yli 2700 metrissä.
Vuoristoon emme aio tällä reissulla mennä, vaan pysyttelemme täällä tasangolla ja rannikolla, jossa on helppo pyöräillä. Rantaviivaa Albaniassa on 360 kilometriä.
Viime aikojen sateet ovat aiheuttaneet tulvia Albaniassa.
Shkodërin lähellä on eteläisen Euroopan suurin järvi Skadar (albaniaksi Liqeni i Shkodrës), jota kävimme nopeasti vilkaisemassa. Se ei ollut parhaimmillaan pilvisessä säässä. Suurin osa järvestä sijaitsee Montenegron puolella, jossa lienee parhaimmat maisematkin.
Näkymä Skadar-järvelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti