Gardajärvellä korona-aikaan

Italia on jaettu koronatilanteen mukaan keltaisiin, oransseihin ja punaisiin alueisiin. Keltaisilla alueilla on lievimmät rajoitukset, punaisilla pahin tilanne.

Niinpä matkustimme junalla Alppien yli Münchenistä Veronaan, joka sijaitsee keltaisella alueella.

Pelkäsimme, että rajalla meiltä kysyttäisiin, miksi olemme tulossa Italiaan ja vaadittaisiin koronatestia tms. Minkäänlaista rajatarkastusta ei kuitenkaan ollut, vaan pääsimme ihan vapaasti Veronaan.

Gardajärvi korona-aikana

Pienen kaupunkikierroksen jälkeen seuraavana päivänä jatkoimme matkaa Veronasta Gardajärvelle. Saksaan verrattuna Italiassa tuntuu olevan vähemmän pyöräteitä, tai ne on vaikeampi löytää. Enimmäkseen joutuu ajamaan kapeilla pientareilla. Täytyy luottaa siihen, että autot väistävät.

Gardajärven rantatien vieressä kulki välillä hieno pyörätie, mutta se alkoi ja loppui miten sattuu. Tilaa oli, ja saimme ihailla Gardajärven maisemia ihan rauhassa, muita liikkujia oli todella vähän. Voi vain kuvitella, millainen liikennehärdelli täällä on pahimpaan turistiaikaan.

Gardajärven pyörätie oli hiljainen.

Suurin osa ravintoloista ja huvittelupaikoistakin oli nyt kiinni. Vaikka nyt ei ole muutenkaan sesonkiaika, pandemian vaikutuksen huomaa.

Lähes kaikki ihmiset pitävät täällä kuuliaisesti kasvomaskeja niin sisällä kuin ulkona; ilmeisesti niistä on tullut italialaisille uusi normaali - ja vamaankin myös sakkoa, jos ei käytä niitä.

Sää suosi edelleen. Ilma tuntui jopa kesäiseltä Saksan jälkeen. Normaalioloissa olisimme pyöräilleet koko järven ympäri, mutta tällä kertaa emme tehneet sitä. 

Gardajärvi sijaitsee kolmen maakunnan alueella, joista Trento ja Brescia olivat vierailumme aikaan "punaisia". Ainoastaan Veronan alue oli "keltaista", joten pysyttelimme siellä. Seuraavana päivänä pyöräilimme n. 30 km:n päähän Naveneen, joka on lähellä Trenton maakuntaa.

Gardajärven pää häämöttää, mutta tämän edemmäksi emme menneet koronatilanteen takia.

Yritimme löytää leirintäaluetta, joka olisi auki. Olisimme voineet yöpyä jälleen teltassa. Kaikki leirintäalueet olivat kuitenkin kiinni. Matkailijan elämä on paradoksaalista: sesonkiaikaan yösijaa on vaikea löytää, jos kaikki paikat ovat täynnä, sesongin ulkopuolella taas on vaikea löytää paikkaa, joka olisi auki.

Päädyimme lopulta jättämään hyvästit Gardajärvelle ja pyöräilimme Affiin, joka onkin sopivasti samalla suunnalla, jonne huomenna jatkamme, eli Välimerelle kohti Venetsiaa.

Kun jätimme järven tasaisen rantatien, saimme nauttia reissun ensimmäisestä serpentiininoususta. Se oli minulle vielä liikaa, joten jouduin taluttamaan pyörää osan matkaa. Päivän saldoksi tuli kuitenkin lähes 80 kilometriä.

Koimme myös reissun ensimmäiset kauhun hetket: Italiassa saa olla tarkkana, ettei joudu liikenneympyrästä yhtäkkiä moottoritien liittymään. Läheltä piti tänään Affissa, kun olimme yhtäkkiä samassa liikenneympyrässä rekkojen kanssa. Sen olisi tietenkin voinut välttää paremmalla reitin valinnalla, toivottavasti osaamme olla jatkossa tarkempia. Pääasia, että selvisimme hengissä.