Onneksi tiet olivat melko tasaisia, joten ehdimme majapaikkaamme taas juuri ennen pimeän tuloa.
Ensin ajoimme tuttua Jadranska Magistralaa pitkin Velebitin kanaaliksi kutsutun merenlahden loppuun asti. Liikennettä oli taas yllättävän vähän, hiljaista oli kuin huopatossutehtaalla.
Antaa mennä, kun on alamäki taas - Jadranska Magistralalla.
Tien varrella oli myös hyvin vähän asutusta. Velebitin kanaalin eteläosassa oli Paklenican Riviera, varmaankin kesäisin mukava lomanviettopaikka, nyt ihan autio.
Velebitin kanaali -merenlahti päättyi suunnilleen tänne.
Sisämaahan päästyämme ylitimme mm. kauniin Maslenican sillan (Maslenicki most).
Maslenicki most
Sää oli pilvinen, ja sillan jälkeen meidät kasteli sadekuuro, ensimmäisen kerran tällä reissulla. Sade jäi lyhyeksi ja seuraavaksi suuntasimme Novigradin merelle eli Novigradsko more -nimisen merenlahden vartta kulkevalle pikkutielle. Tie osoittautuikin oikein mukavaksi, hiljaiseksi ja enimmäkseen tasaiseksi. Vähän ennen määränpäätämme tosin oli taas aikamoinen alamäki. Tien pintaa oli karhennettu ja reunalla oli jotain valkoista - jäätäkö? Ei sentään, vaan suolaa. Ilmeisesti tämä tien pätkä saattaa olla ajoittain liukas.
Majapaikkaan päästyämme kävimme vaihteeksi syömässä kala-aterian läheisessä bistrossa. Ravintolat tosiaan suljetaan täälläkin huomisesta lähtien jouluun asti, mutta majoitusliikkeet saavat ilmeisesti olla auki, joten voimme jatkaa matkaamme entiseen tapaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti