Reittivaihtoehtoja oli useita, ja valitsimmekin loppujen lopuksi sopivan reitin Vodnjanin pikkukaupungin kautta. Yritimme välttää vilkkaampaa paikallista "Route 66":iä. Eurovelo 8 -pyöräreitti olisi taas mennyt turhan mutkikkaasti pittoreskien kylien kautta.
Barbaniin vievä portti.
Päivän viimeisellä nousulla kohti Labinia.
Labinin vanhakaupunki - näkymä terassiltamme.
Meillä on myös merinäköala - näkymä toiseen suuntaan.
Aamupakkausten lomassa huomasin ensimmäisen materiaalisen menetyksen: olin hukannut silmälasini jonnekin eilen. Pärjään tosin ilmankin; auringon paistaessa voin käyttää aurinkolaseja, ja mukana on myös piilolinssejä.
Pulan "kehätiellä" meinasi tulla uskon puute, emmekö ikinä pääse Pulasta. Mieli rauhoittui, kun selviydyimme partisaanien tielle (Partizanski put) oliivi- ja viiniviljelmien varrelle.
Tie nousi tasaisesti kauniiseen Barbanin kylään, jossa pysähdyimme perinteisille kahveille.
Siitä alkoikin sitten päivän vuoristo-osuus: kolme kilometriä serpentiinilaskua. Myös alamäet käyvät varsinkin käsivoimille, kun ohjaustankoa tulee puristettua voimakkaammin.
Alamäen jälkeen seurasi tietysti vastaava ylämäki: noin kymmenen kilometriä enemmän ja vähemmän nousua keskiaikaiseen Labinin vuoristokaupunkiin (320 metrin korkeudessa) ja satumaisiin maisemiin.
Parin kilometrin kauppareissu oli päivän viimeinen koettelemus, taas mentiin ylä- ja alamäkeä vanhan kaupungin läpi edestakaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti