Heräsimme hitaasti aurinkoiseen aamuun ja maaseudun tunnelmaan. Majapaikan emännällä oli pieni kanala, jonka kanojen aamuruokailua seurailimme. Olemme alkaneet nukkua yhä pidempään. Uni maistuu hyvin pitkien ulkoilmassa vietettyjen päivien jälkeen. Pyöräily on parasta lääkettä univaikeuksiin.
Tänään oli ehkä hienoin tähän asti kokemani pyöräilyelämys yhtenä päivänä.
Pyöräilimme Labinista ensin Kršaniin, jossa alkoivat vuoristomaisemat. Pientä nousua Plominiin, jossa oli hieno näköala alla olevalle vuonomaiselle lahdelle.
Näkymä Plominissa
Tästä alkoi upea pyöräilykokemus. Muutaman kilometrin päässä ensin tien kääntöpiste, jossa oli hotelli Flanona ja kahvila loistavalla paikalla, näkymä Kvarnerinlahdelle Rijekaan asti.
Näkymä Kvarnerinlahdelle Rijekaan päin.
Loppumatka Opatijaan oli enimmäkseen loivaa alamäkeä ja tasaista. Yhtämittaista alamäkeä oli noin 20 kilometriä. Tämä reitti kannattaa siis mennä juuri tähän etelä-pohjoinen-suuntaan, ellei halua harrastaa ylämäkipyöräilyä. En tosin suosittele tätä korkeanpaikan kammoisille.
Pelkäämälläni "Route 66":llä oli nyt melko vähän liikennettä, joten ajaessa ehti myös ihailla maisemia. Oikealla sininen Kvarnerinlahti, vasemmalla metsäinen vuorenrinne.
Saavuimme taas hyvissä ajoin Opatijaan majapaikkaamme, josta myös on hieno näköala merelle. Kävimme vaihteeksi iltakävelyllä kaupungilla. Yritin muistella edellistä käyntiäni täällä teini-ikäisenä Jugoslavian aikaan joskus 1970-luvun lopulla, mutta jostain syystä paikka ei tuntunut tutulta.
Näkymä majapaikkamme terassilta Opatijassa.
Korona-ajan nähtävyyksiä: puistot
Kävimme aamupäivällä Labinin lähellä katsomassa myös yhtä nähtävyyttä, Dubrovan veistospuistoa. Se sopii hyvin korona-ajan vierailukohteeksi: kulttuuria ulkona, avoinna ympäri vuorokauden, ei sisäänpääsymaksua. Puistossa on lähes sata tunnettujen taiteilijoiden veistosta.
Dubrovan veistospuisto sopii hyvin modernin taiteen ystäville.
Hyvästit Istrialle
Tänään siirryimme Istriasta Primorje-Gorski Kotarin alueelle, vaikka olemme vielä aivan Istrian niemimaan pohjoisosassa.
Istrian niemimaa oli minulle uusi kokemus, aikaisemmin olin käynyt vain Sloveniassa ja Opatijassa (ja Pulan lentokentällä).
Italian vaikutus näkyy, aikaisemmin alue kuului Italialle, ja liitettiin Jugoslaviaan vasta toisen maailmansodan jälkeen.
Itärannikon vuoristoisuus yllätti minut, tietysti olisi voinut tutkia karttaa etukäteen vähän tarkemmin...
Pyöräilyn kannalta oli sekä hienoja että vähemmän hienoja teitä. Pyöräteitä oli vähän, ja enimmäkseen joutui ajamaan maanteillä. Autot ajoivat vauhdikkaasti ohi, mutteivät sentään päälle. Hankalinta pyöräily oli mielestäni kaupunkien kapeilla kaduilla.
Nyt kiersimme pääasiassa rannikkoa, sisämaa jäi näkemättä, sielläkin lienee nähtävää ja koettavaa.
Hienoja kuvia ja hyvää tekstiä 👍 Enjoy, but carefully...
VastaaPoista