Novigradin (uuden kaupungin) jälkeen tulimme kauniille pengertielle, joka ylitti Luka Mirna -merenlahden. Lahti näytti olevan lintujen suosiossa; näimme ainakin haikaroita ja merimetsoja kalastamassa, sekä lukuisia muita, joita emme tunnistaneet.
Luka Mirna -lahden ylittävä pengertie.
Pengertien jälkeen alkoikin päivän ensimmäinen vuoristoetappi. Tie kulki kauniin mäntymetsän läpi, eikä nousu ollut vielä kovin paha.
Porec oli lievä pettymys. Vanha kaupunki oli hieno, mutta muuten kaupunki oli tylsähkö. Siellä olisi ollut Eufrasiuksen basilika, joka on Unescon maailmanperintökohde, mutta se jäi tällä kertaa näkemättä, koska opasteita ei näkynyt missään, emmekä viitsineet selvittää sijaintia tarkemmin. Käväisimme kahvilla ja jatkoimme matkaa.
Seuraava luontokohde oli vuonomainen Limski Kanal, jonka yli ei päässyt, vaan se piti kiertää. Kanaalin vartta kulki "pyörätie", mutta se osoittautui soratieksi, joten käännyimme takaisin päätielle. Ja sitten alkoi varsinainen vuoristoetappi! Nousua oli pari kilometriä, mutta huipulta oli mahtava näköala vuonolle, ja saman verran alamäkeä, ja sitten taas nousua.
Näkymä Limski Kanalille tien ylimmästä kohdasta.
Onneksi Seppo huomasi oikoreitin vähän ennen huippua, ja pääsimme suht. helposti Rovinjiin johtavalle tielle.
Tässä vaiheessa alkoi epäilyttää, ehtisimmekö Rovinjiin ennen pimeää. Sitä ennen ei oikein ollut kauppoja eikä isompia kyliä, jossa olisi voinut yöpyä teltassa, tosin yöt alkavat olla jo aika viileitä täälläkin.
Niinpä jatkoimme ajamista. Vähän ennen Rovinjia kohtasimme ikävän näyn: tiellä oli juuri sattunut kolari, ja poliisit olivat ohjaamassa liikennettä. Peltiä oli ainakin rytissyt, toivottavasti ei ihmisvahinkoja ollut aiheutunut. Tuli olo, ettei pyöräily ehkä sittenkään ole täysin vaaratonta tässä maassa. Kroatian autoilukulttuuri poikkeaa Italiasta huomattavasti nopeutensa puolesta, ajetaan kovaa ja ohitellaan, vaikka vuoristotiet ovat kapeita. Mieluiten menisimme pyöräteitä, jos niitä vain olisi enemmän tarjolla.
Selvisimme kuin selvisimmekin Rovinjiin juuri ennen pimeää, ja löysimme pienen haeskelun jälkeen mukavan "studiohuoneiston" parin kilometrin päästä keskustasta. Hyvin päättyi lopulta tämäkin päivä, jonka kruunasi Sepon tekemä Frutti di mare -pasta ja lämmin suihku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti