Reissun ensimmäinen renkaan vaihto hoitui hetkessä.
Maantiet olivat edelleen pitkiä ja tasaisia, jopa tylsiä kuin Pohjanmaalla.
Piristystä matkaan antavat joskus italialaiset paikannimet.
Välimeren rannalla sijaitsevan Monfalcanon jälkeen maisema muuttui vuoristoiseksi, ja upea rantatie antoi intoa polkemiseen.
Välimerta ihailemassa.
Triesten kaupungin lähestyessä mahtava Välimeren rannikko loisti edessämme ja sujuttelimme parin kilometrin pitkää alamäkeä kaupunkiin. Maisema oli itse asiassa tuttu minulle jo aikaisemmalta Slovenian pyörämatkaltani, jolloin poikkesin myös Triestessä.
Tämä huikea maisematie oli tuttu aiemmalta reissulta.
Tiet olivat ihmeen hiljaisia koko matkan, johtuen varmaan sunnuntaista ja osittaisesta lockdownista. Jännitimme, milloin poliisit tulisivat kysymään, millä asioilla liikumme. Mitään kyselyjä ja tarkastuksia ei edelleenkään ollut. Pääsimme myös helposti majoittumaan Triestessä halpaan majapaikkaan ilman suurempia kyselyjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti