Pääsimme vain pari kilometriä, kun Sepon pyörästä katkesi taas ketju. Lähin pyöräkorjaamo oli kymmenen kilometrin päässä, joten ketju oli korjattava omin voimin niin, että selvisimme korjaamolle asti mäkisiä teitä.
Kun ketju oli korjattu, totesimme, ettei meillä ole kiire mihinkään, vaan aloimme jo katsastella yöpaikkaa. Huomasimme olevamme taas Kai Mook Beachilla, ja jäimmekin yöksi edellisen majapaikan naapuriin leirintäalueelle.
Eilen kävimme varmistamassa sen, minkä isäntämme Berk jo kertoikin, eli saaren itäpuolelle ei pääse suoraan Bang Baosta, vaan pitäisi kiertää pohjoisen kautta. Karttaan merkitylle pienelle polullekin johtava tie oli suljettu piikkilanka-aidalla. Harmi, sillä olisi ollut mielenkiintoista tutustua saaren itäpuoleenkin, joka Berkin mukaan on rauhallisempaa aluetta. Itäpuolen tie on kuulemma yhtä vuoristoinen, joten siellä ajelu ei houkuttele nykyisillä pyörillämme.
Turismi ei ole palautunut lähellekään "normaalia" Thaimaassa. Suljettuihin ja hylättyihin ravintoloihin ja majapaikkoihin kiinnittyy huomio. Ulkomaisia turisteja näkyy vähän, mutta sen sijaan thaimaalaiset näyttävät matkailevan paljon kotimaassaan; tälläkin leirintäalueella on paljon elämää varsinkin näin lauantai-iltana. Vietetään ilmeisesti parejakin syntymäpäiviä. Musiikkia ja laulua kuuluu useasta lähteestä. Äsken rannalla oli huikea nuorten miesten tuli-show.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti