Samut Songkhram - Phetchaburi, 50 km

Samut Songkhramin erikoisuus on junamarkkinat, tori, joka sijaitsee konkreettisesti ratakiskojen päällä. Juna ajaa normaalisti kahdeksan kertaa päivässä tämän torin ohi, jolloin torimyyjien täytyy nopeasti kerätä kaikki tavaransa kiskoilta pois. Kun juna on mennyt ohi, he laittavat tavaransa takaisin. 

Kiskot keskellä toria.

Aikataulun mukaan junan olisi pitänyt tulla Samut Songkhramiin aamulla klo 8.30, ja meninkin torille noihin aikoihin. Paikalla näkyi myös muita ulkomaalaisia ottamassa kuvia. Aamujunaa ei kuitenkaan näkynyt, ilmeisesti joitakin vuoroja on peruttu koronan takia.

Aamujunaa ei tänään näkynytkään.

Tänään tutkimme myös karttaa tarkemmin, ennen kuin lähdimme matkaan. Löysimmekin mukavan hiljaiseksi osoittautuneen tien, joka johti "kuninkaalliselle rannikkotielle" (Royal Coast Road). Näin meidän ei tarvinnut ajaa ollenkaan vilkasta 35-tietä, jouduimme vain kerran ylittämään sen.

Rannikkotie oli ihmeellisen rauhallinen, sillä ei ollut juurikaan liikennettä, ja vähäiset autot ajoivat rajoitusten mukaisesti. Asutusta ja kyliäkin oli vähän. Enimmäkseen joutomaan näköistä maata, vesialtaita, suolankeruualtaita, riisiviljelmiä.

Tyypillistä maisemaa rannikkotiellä.

Riisiviljelmää

Meri näkyi rannikkotielle vain Chaloem Phrakiat -sillan kohdalla.

Tavallista koreampi taolaistemppeli Bang Tabun Okissa.

Majoituspaikkojakin näytti olevan vähän, ravintoloita jonkin verran enemmän. Ravintola, johon pysähdyimme lounaalle, ei ollut nähnyt turisteja varmaan pitkään aikaan, joten saimme ystävällisen vastaanoton, mutta ruuan valmistuminen kesti tavallista kauemmin.

Tyhjä ravintola rannikkotien varrella.

Tie jatkui rauhallisena ja maisemat nätteinä Phetchaburin pikkukaupunkiin asti.

Rannalla vihreän joen 1. Liekö levää?

Rannalla vihreän joen 2, Phetchaburi-joki.

Buddhalaisen kalenterin mukaan siirrymme vuoteen 2565 tammikuussa.