Koska pyöräni ei ollut aivan ajokelvoton, pystyimme polkemaan aamun alkajaisiksi noin kymmenen kilometriä Chao Phrayan rantaan. Paikallinen "föri" odottelikin sopivasti ja lähti liikkeelle heti, kun se oli lastattu täyteen moottoripyörillä, parilla autolla ja tällä kertaa kahdella polkupyörälläkin.
Tämä föri näyttääkin olevan tarkoitettu nimenomaan kevyelle liikenteelle, ja onkin näppärä tapa joen ylitykseen, jos ei voi tai halua mennä läheisille mahtaville korkeille silloille.
Bhumibol 2 -silta. Bangkokin sillat ovat pitkiä, korkeita ja pyöräilijälle hankalia.
Odotellessamme ehdimme syödä sopivasti lounaankin viereisessä katukeittiössä. Pyörä valmistui noin tunnissa ja maksoi lounaan verran eli pari euroa.
Vielä parikymmentä kilometriä jouduimme polkemaan Bangkokin ruuhkaliikenteessä. Pahinta oli pysäköityjen autojen kiertäminen ja moottoripyörien huomioiminen, ne kun käyttivät samaa kapeaa ajolinjaa kuin me, ja joutuivat ohittelemaan meitä. Ohitimme myös muutaman paikallisenkin pyöräilijän.
Vielä parikymmentä kilometriä jouduimme polkemaan Bangkokin ruuhkaliikenteessä. Pahinta oli pysäköityjen autojen kiertäminen ja moottoripyörien huomioiminen, ne kun käyttivät samaa kapeaa ajolinjaa kuin me, ja joutuivat ohittelemaan meitä. Ohitimme myös muutaman paikallisenkin pyöräilijän.
Thaimaan liikenteessä järkyttävää on autojen ja moottoripyörien vauhti kaupungeissakin. Teoriani on, että tylsät suorat tiet houkuttelevat ajamaan lujaa, niiltä halutaan varmaan päästä nopeasti pois. Liikennevaloja ja suojateitä on vähän, joten jalankulkijoille kadun ylitys on painajaismaista.
Noin 40 kilometrin päässä Bangkokin keskustasta sijaitsevaa Samut Sakhonia lähestyessämme liikenne hieman hiljeni. Samalla totesimme, että Charlotten takarengas oli tyhjentynyt. Etsimme lähimmän halvan hotellin, asetuimme sinne ja päätimme vaihtaa renkaan vasta aamulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti