Jos haluaa omaksua zeniläisen asenteen elämään, Rayong on otollinen paikka tavoitella sitä, sillä provinssissa on sopivan vähän nähtävää ja tehtävää. Hiekkarantoja sen sijaan riittää loputtomiin.
Olemme jo hyvällä alulla, sillä neljä päivää on kulunut lähinnä merta tuijotellen. Suorittaja-minä yrittää pyristellä vastaan, mutta laiskuri-minä nauttii olemisen sietämättömästä keveydestä, eikä ahdistu toimettomuudesta.
Yksi päivittäinen tehtävä meillä sentään on ollut: etsiä majapaikkaa, jossa voisimme viettää joulunpyhät, mutta se on ollut yllättävän vaikeaa, meillä kun on tietyt hinta- ja sijaintikriteerit. Pitempiaikaiseen majapaikkaan haluaisimme myös keittiön, mutta niitäkään ei ole joka kämpässä. Kalliita huviloita (suomalaistenkin omistamia) tietysti olisi tarjolla pilvin pimein, mutta sellaisiin emme vielä sorru.
Toistaiseksi olemme myös vaihtaneet majapaikkaa joka päivä, mikä on hieman häirinnyt zeniläisen asenteen saavuttamista. Käväisimme myös parin yön kaupunkireissulla varsinaisessa Rayongin kaupungissa. Näimme ehkä sen parhaat palat: jännä kannas meren ja joen välissä (siellä olisi ollut kivoja, mutta kalliita kämppiä), mangrovemetsän, jonne oli tehty kiva puinen siltapolku sekä "vanhan" kaupungin puutaloja.
Mangrove Forest Bridge yli Rayong-joen.
Mangrovemetsäpolulla.
Mangrovepuiden juuria.
Tänään palasimme takaisin Taphongiin, jossa on ihanan halpaa ja rauhallista, mutta ei keittiötä. Emme jää tännekään jouluksi, vaan vain pariksi seuraavaksi yöksi - ja lähemmäksi zeniläistä asennetta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti