Saavuin tänään Thiruvananthapuramiin, jossa pyöräilykumppanini odotteli. Hän on pyöräillyt Intiassa jo kaksi kuukautta aloittaen Mumbaista. Tavoitteenamme on pyöräillä noin 900 kilometriä Intian eteläkärjen kautta Chennaihin. Aikaa on 24.2. asti, jolloin lennämme Colomboon Sri Lankaan.
Ensitöiksemme kävimme hankkimassa minulle yksivaihteisen pyörän noin sadalla eurolla.
Ehdimme vielä tutustua kaupungin kahteen hindutemppeliin. Kaupungin nimi liittyy Anantha Padmanabhaswamy -temppeliin, joka on rakennettu 700-luvulla. Thiruvananthapuram tarkoittaa "Ananthan pyhää kaupunkia". Temppeli on omistettu Vishnu-jumalalle, ja sen sisällä kuulemma loikoilee 6-metrinen Vishnu käärmeen muodostamalla divaanilla. Käärme on nimeltään Anantha, joka merkitsee "loputonta". Kävimme vain sen portailla, sillä temppeliin eivät ei-hindut pääse sisälle. Sitä ei saa kuvatakaan kuin kaukaa.
Toiseen temppeliin, Attukal Bhagavathyyn, pääsimme sisälle, mutta sielläkään kuvaaminen ei ollut suotavaa. Temppeli on omistettu Bhadrakali-jumalattarelle, ja se tunnetaan uskonnollisesta juhlasta, jonne kokoontuu pari miljoonaa naista vuosittain.
Thiruvananthapuram on Intian eteläisen osavaltion Keralan pääkaupunki, ja siellä on n. 750 000 asukasta. Kerala on ehkä Intian "siisteintä" aluetta, kerjäläisiä ei juurikaan näy. Myös lukutaitoprosentti on maan korkein, yli 90 prosenttia. Kerala on myös turistien suosiossa mm. luonnon kauneutensa ansiosta. Back watersit ja muut nähtävyydet jäävät minulta harmittavasti nyt näkemättä, sillä huomenna on tarkoitus lähteä toiseen suuntaan kohti Intian eteläkärkeä.
1.2. 2023 Thiruvananthapuram - Colachel, n. 70 km
Tänään lähdimme pyöräilemään kohti Intian eteläkärkeä. Ensimmäinen kohde oli n. 15 kilometrin päässä sijaitseva Kovalam, jossa on sanottu olevan Intian parhaat uimarannat. Ranta hotelleineen olikin hyvä, mutta tänään siellä oli melkoinen aallokko, josta varoitti punainen lippu. Kastautuminen oli kuitenkin kivaa, ja voin sanoa uineeni Arabianmeressä.
Pyöräily eteläisessä Intiassa on yllättävän helppoa, lähes yhtä helppoa kuin Thaimaassa. Etukäteen pelkäsin, että tiet ovat ruuhkaisia, täynnä kaikenlaisia kulkijoita pyhistä lehmistä lähtien. Päätiet ovat kuitenkin hyviä, eikä liikennettäkään ole liikaa. Kulkijat ovat normaaleja autoja, riksoja, mopoilijoita, kävelijöitä ja muutamia paikallisia pyöräilijöitäkin. Pyhiä lehmiä ei ole vielä osunut tiellemme, muutamia vuohia sen sijaan on näkynyt.
Mukavuuksista on mainittava teiden varren kovaäänisistä silloin tällöin kuuluva musiikki, laulu ja rukoukset, ne vauhdittavat matkaa.
Pyöräillessä kaipaan oikeastaan vain lisää vaihteita pyörääni. Yksi vaihde merkitsee sitä, että jyrkimmissä ylämäissä pyörää pitää taluttaa. Vauhti ei siis ole kovin kummoista, mutta eteneminen ei olisi muutenkaan kovin vauhdikasta tässä kuumuudessa.
Ylitimme tänään osavaltioiden rajan Tamil Nadun eli tamilien maan puolelle. Tamil Nadussa on erityisesti tekstiiliteollisuutta ja paljon hindutemppeleitä. Tamilia puhuu äidinkielenään 85 prosenttia väestöstä. Täälläkin myös lukutaitoprosentti on korkea.
Majoituimme Colachel-nimisen pikkukaupungin lähelle majataloon, jossa yöpyminen maksaa vajaa kymmenen euroa.
2.2.2023 Colachel - Kanyakumari, 35 km
Tänään ajelimme leppoisasti vain 35 kilometriä Intian eteläkärkeen Kanyakumariin.
Lounas matkan varrella oli runsas, ja se tarjoiltiin banaanin lehvällä. Ruoka kuuluisi syödä sormin, mutta käytän lusikkaa, kunnes vatsa on tottunut täkäläiseen bakteerikantaan.
Kanyakumari on saanut nimensä "neitsytprinsessa" Kanya Kumarin mukaan, jota pidetään Krishnan sisarena. Täällä on myös hänelle omistettu Kumarin temppeli.
Kanyakumari sijaitsee kolmen meren, Arabianmeren, Bengalinlahden ja Intian valtameren yhtymäkohdassa. Täällä voisi samalta rannalta nähdä sekä auringon nousun että laskun. Harmittavasti emme nyt pääse ihailemaan niitä, sillä sää on pilvinen.
Kävellessämme rantatiellä ihmettelin, kun joku koputteli reppuani. Käännyin ympäri ja edessäni seisoi viitisen naista, jotka elekielellä kertoivat, että haluaisivat ottaa kuvan heistä ja minusta. Mikäpä siinä, asetuimme kuvaan. Nolotti, kun ylläni olivat pyöräilyvaatteet eikä paremmat vermeet. Tuntui kuin olisin joku kuuluisuus, tältäköhän heistäkin tuntuu, kun ihmiset tulevat pyytämään samaan kuvaan kanssaan.
Omalla saarellaan sijaitsee myös tämä 41-metrinen tamilirunoilija Thiruvallarille pystytetty patsas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti