Pyöräilyä Sri Lankassa suositellaan, ja monet matkatoimistot järjestävät pyöräilymatkoja. Sopivanhintaista pyörää ei kuitenkaan ollut helppo löytää Colombossa. Kävimme useissa pyöräliikkeissä, mutta totesimme, että pyörien hinnat ovat huomattavasti korkeammat kuin Intiassa. Ei kannattaisi ostaa pyörää kolmen viikon matkaa varten, varsinkin kun on epävarmaa, saisimmeko myytyä ne reissun jälkeen. Käytettyjen pyörien kauppojakaan ei löytynyt.
Hyvää pyörävuokraamoakaan emme olisi löytäneet ilman hostelli-isäntämme vinkkiä.
Matkasimme siis sunnuntaiaamuna rämisevällä tuk-tukilla pyörävuokraamoon muutaman kilometrin päähän Kotteen. Valitsin vaihteeksi paksurenkaisen mountain bike -tyyppisen pyörän. Joudun nyt tosin kantamaan reppua selässäni koko matkan ajan, kun pyörään ei kuulu tavaratelinettä. Kumppani valitsi kevyemmän pyörän, johon asennettiin etukori tavaroita varten. Kolmen viikon vuokraus maksoi 60 euroa / pyörä.
Pyörien hankinnassa ja muissa valmisteluissa kului sen verran aikaa, että pääsimme lähtemään Colombosta vasta iltapäivällä. Jätimme osan tavaroistamme hostelliin, joten pakkasimme mukaamme vain tarpeellisimmat tavarat.
Suuntaamme aluksi etelään päin hyväkuntoista A2-rantatietä. Rantatietä riittää noin 240 kilometriä saaren etelärannikolle asti. Rantatie ei jatku yhtenäisenä koko saaren ympäri, emmekä kolmessa viikossa ehtisikään kiertää sitä kokonaan.
Jossain vaiheessa koukkaamme varmaankin sisämaahankin, mikä tuonee vaihtelua maisemiin. Maasto on siellä mäkisempää, jopa vuoristoa, mutta onhan minulla nyt monivaihteinen "vuoristopyörä".
Ainakin aluksi kuljemme siis samaa reittiä kuin "Fillarantti" Antti Punkari vuonna 2016. Hänen matkablogiaan Sri Lankan ympäriajo onkin mukava seurata samalla.
Päätimme edetä aluksi vain 40 kilometriä Kalutaraan. Matkalla paljastui, ettei pyörävalintani sittenkään ollut optimaalinen. Ajoasento varsinkin repun kanssa oli jotenkin hankala, vaikka pyörä sinänsä kulki ketterästi töyssyisilläkin teillä. En ole vielä myöskään tottunut Sri Lankan kuumuuteen, joten olin lopen uupunut, kun saavuimme Kalutaran pohjoispuoliselle turistialueelle. Majoituimme pieneen majataloon, ja lähistöltä löytyi myös kohtuuhintainen ruokapaikka.
27.2.2023 Kalutara - Galle, 75 km
Pienellä satulan säädöllä ja tavaroiden järjestelyllä onnistuimme fiksaamaan minulle paremman ajoasennon ja kevyemmän repun. Pyöräily alkoi taas sujua.
Mukavia olivat rantatien maisematkin. Tie kulki aivan meren lähellä, ja ohitimme pikkukaupunkeja ja kauniita hiekkarantoja. Merituuli viilensi sopivasti, niin ei ollut liian kuumakaan.
Vähän ennen Hikkaduwan turistikeskusta tulimme vuoden 2004 tsunamialueelle, jossa oli muistomerkkejä ja valokuvamuseoita. Pysähdyimme yhteen niistä Peraliyan kylässä. Kylä oli tuhoutunut täysin tsunamin voimasta, ja 2 500 ihmistä oli kuollut. Lisäksi kylän kohdalla tapahtui maailmanhistorian suurin junaonnettomuus, kun täpötäydessä Queen of the Sea -junassa kuoli lähes kaikki sen 1 700 matkustajaa. Junarata kulkee myös ihan rannan lähellä. Koko Sri Lankassa kuoli yhteensä noin 30 000 ihmistä.
Tsunamin merkkejä ei silmiini enää juurikaan osunut. Kylät on ehditty rakentaa hienosti uudestaan lähes 20 vuodessa. Hikkaduwa varsinkin tuntui jopa liian turistiselta paikalta. Kylteistä päätellen siellä oleskelee paljon venäläisiä.
Ehdimme ajaa seuraavan suuremman kaupungin, Gallen, lähelle hiljaiselle alueelle, josta löysimme mukavan kotimajoituksen omakotitalon yläkerrasta. Tänne jäämme kahdeksi yöksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti