Phetchaburi - Cha-Am, 46 km

Phetchaburi tarkoittaa "timanttien kaupunkia", ja eräänlainen piilotettu timantti se onkin. Siellä on vain 26 000 asukasta, ja se sijaitsee sisämaassa, noin kymmenen kilometrin päässä Siaminlahdesta. Se on viehättävä pikkukaupunki, jossa on paljon temppeleitä. Phetchaburi-joki virtaa kaupungin halki.

Kaupunkia on kutsuttu myös "eläväksi Ayutthayaksi", sillä siellä on säilynyt vielä joitakin pienempiä samantyylisiä temppeleitä kuin Ayutthayassa. Mielenkiintoisin nähtävyys on Khao Wang -kukkulalla sijaitseva Phra Nakhron Khiri -historiallinen puisto. Kiipesimme sinne tänään itäpuolelta kivoja polkuja pitkin. Länsipuolelta sinne olisi päässyt köysirataakin pitkin. 

Puisto oli todella kaunis, ja myös makaki-apinoiden valtakuntaa:

Huvittavaa oli, kun eräs thaimaalainen tuli kysymään, mistä olemme kotoisin. Kun kerroimme, että Suomesta, niin hän sanoi "Tiimu Pukki". Wau, kuinka hyvin hän oli perehtynyt eurooppalaiseen jalkapalloon! Minä esimerkiksi en osaisi mainita yhtäkkiä yhtään thaimaalaista urheilijaa.

Temppeleihin tutustuminen jäi pintapuoliseksi, sillä halusimme aivan meren äärelle vastaanottamaan uutta vuotta. Lähdimme siis pyöräilemään kohti rannikkoa. Aluksi tylsähköä 3177-tietä rannikolle, sitten pääsimme taas kuninkaalliselle rannikkotielle, jonka vieressä oli oikea pyörätie! Todella kuninkaallista. 

Vasta matkalla tuli mieleen, olisiko kannattanut varata majoitus etukäteen. Olisi, sillä halvimmat hotellit olivat jo loppuunmyytyjä. No, löytyi toki vielä kohtuuhintainen hotelli Cha-Amista aivan rannan tuntumasta.

Oli mielenkiintoista seurata thaimaalaista uudenvuoden viettoa. Ranta oli täynnä ihmisiä, jotka söivät ja joivat, ampuivat raketteja. Erityisen vaikuttavia olivat tulilyhdyt, joita lähetettiin taivaalle.

Humaltuneita suomalaiseen tapaan ei näkynyt. Virallista ilotulitusta ei täällä Cha-Amissa järjestetty, mutta yksityiset ihmiset hoitivat sen puolen mallikkaasti. Pauketta ja tunnelmaa riitti. 

Mielenkiintoista on myös, että Thaimaassa alkoi buddhalaisen kalenterin mukaan vuosi 2565. Ajanlasku alkaa Siddhartha Gautama Buddhan oletetusta kuolinvuodesta, vaikka siitäkään ei ole varmaa tietoa.

Thaimaassa siirryttiin sekä vuoteen 2565 että 2022.

 

Samut Songkhram - Phetchaburi, 50 km

Samut Songkhramin erikoisuus on junamarkkinat, tori, joka sijaitsee konkreettisesti ratakiskojen päällä. Juna ajaa normaalisti kahdeksan kertaa päivässä tämän torin ohi, jolloin torimyyjien täytyy nopeasti kerätä kaikki tavaransa kiskoilta pois. Kun juna on mennyt ohi, he laittavat tavaransa takaisin. 

Kiskot keskellä toria.

Aikataulun mukaan junan olisi pitänyt tulla Samut Songkhramiin aamulla klo 8.30, ja meninkin torille noihin aikoihin. Paikalla näkyi myös muita ulkomaalaisia ottamassa kuvia. Aamujunaa ei kuitenkaan näkynyt, ilmeisesti joitakin vuoroja on peruttu koronan takia.

Aamujunaa ei tänään näkynytkään.

Tänään tutkimme myös karttaa tarkemmin, ennen kuin lähdimme matkaan. Löysimmekin mukavan hiljaiseksi osoittautuneen tien, joka johti "kuninkaalliselle rannikkotielle" (Royal Coast Road). Näin meidän ei tarvinnut ajaa ollenkaan vilkasta 35-tietä, jouduimme vain kerran ylittämään sen.

Rannikkotie oli ihmeellisen rauhallinen, sillä ei ollut juurikaan liikennettä, ja vähäiset autot ajoivat rajoitusten mukaisesti. Asutusta ja kyliäkin oli vähän. Enimmäkseen joutomaan näköistä maata, vesialtaita, suolankeruualtaita, riisiviljelmiä.

Tyypillistä maisemaa rannikkotiellä.

Riisiviljelmää

Meri näkyi rannikkotielle vain Chaloem Phrakiat -sillan kohdalla.

Tavallista koreampi taolaistemppeli Bang Tabun Okissa.

Majoituspaikkojakin näytti olevan vähän, ravintoloita jonkin verran enemmän. Ravintola, johon pysähdyimme lounaalle, ei ollut nähnyt turisteja varmaan pitkään aikaan, joten saimme ystävällisen vastaanoton, mutta ruuan valmistuminen kesti tavallista kauemmin.

Tyhjä ravintola rannikkotien varrella.

Tie jatkui rauhallisena ja maisemat nätteinä Phetchaburin pikkukaupunkiin asti.

Rannalla vihreän joen 1. Liekö levää?

Rannalla vihreän joen 2, Phetchaburi-joki.

Buddhalaisen kalenterin mukaan siirrymme vuoteen 2565 tammikuussa.

Samut Sakhon - Samut Songkhram - Amphawa, 45 + 14 km

Vaikka pyörässäni oli uusi rengas ja matka seuraavaan kaupunkiin Samut Songkhramiin oli periaatteessa lyhyt, niin matka edistyi hitaasti. Kahta Samut-kaupunkia yhdistää ainoastaan 35-moottoritie eli Rama 2 -tie. Samut Sakhonista lähdettäessä 6-kaistainen moottoritie kulkee keskellä, ja sen molemmilla puolilla on hitaammalle liikenteelle tarkoitetut taajamatiet.

Yhtäkkiä taajamatie loppui ja edessä oli silta. Moottoritielle ei polkupyörillä ollut asiaa. Aloimme tutkia karttaa, ja huomasimme pienemmän kiertotien, jolla oli silta samaisen Tha Raeng -joen yli. Karttaa tutkiessamme eräs moottoripyöräilijä pysähtyi ja viittoi samaan suuntaan, jonka olimme jo todenneet. Tämä hiljainen kylätie oli kiva, mutta aiheutti ylimääräisen mutkan matkaan. Se johti lopulta takaisin 35-tielle, ja jouduimme vielä kiertämään erään sillan ali moottoritien toiselle puolelle, jossa jatkui taajamatie. Noin kymmenen kilometriä ennen Samut Songkhramia 35-tiestä erkani mukava maalaistie, joka tosin edelleen pidensi matkaa.

Suunnitelmissamme on edetä kohti etelää suhteellisen lähellä Siaminlahden rantaa kulkevaa tietä, mutta jostain syystä ainakaan Bookingista ei löydy kovin tiheästi majapaikkoja tuon tien varressa. Niinpä etsimme Samut Songkhramista yöpymispaikan vain 45 kilometrin polkemisen jälkeen.

Kun aikaa pimeäntuloon vielä oli, teimme ylimääräisen 14 kilometrin retken Amphawan kylään, jota Lonely Planet suositteli. Siellä kannattikin käydä. Kylä on kanavan varrella, siellä oli kauniita vanhoja puutaloja, joissa oli kahviloita ja erilaisia putiikkeja. 

Viikonloppuisin siellä pidetään kelluvia iltamarkkinoita. Siellä saa pienen aavistuksen siitä, miten ihmiset elivät ennen vanhaan Siamissa. Kanavalla järjestetään myös veneajeluita. Joesta tuli mieleen Porvoonjoki, mutta kanava veneineen muistuttaa myös Venetsiaa.

Kun palasimme takaisin Samut Songkhramiin, huomasimme urheilupuiston aivan hotellimme lähellä. Siellä voi lenkkeillä ja treenata kuntosalilaitteilla ulkoilmassa. Puistossa oli parhaillaan menossa myös aerobic-tunti, johon liityin mukaan, tosi kivaa vaihtelua!

Samut Prakan - Samut Sakhon, 50 km

Selvisimme Bangkokin ohituksesta kolareitta. Pari läheltä piti -tilannetta oli, mutta niistä ei seurannut tööttäyksiä pahempaa.

Koska pyöräni ei ollut aivan ajokelvoton, pystyimme polkemaan aamun alkajaisiksi noin kymmenen kilometriä Chao Phrayan rantaan. Paikallinen "föri" odottelikin sopivasti ja lähti liikkeelle heti, kun se oli lastattu täyteen moottoripyörillä, parilla autolla ja tällä kertaa kahdella polkupyörälläkin.

Jokilautta alkaa täyttyä.

Rantautuessa lautta otti kontaktia paaluihin.

Tämä föri näyttääkin olevan tarkoitettu nimenomaan kevyelle liikenteelle, ja onkin näppärä tapa joen ylitykseen, jos ei voi tai halua mennä läheisille mahtaville korkeille silloille.

Bhumibol 2 -silta. Bangkokin sillat ovat pitkiä, korkeita ja pyöräilijälle hankalia.

Sattumoisin japanilainen pyöräliike, josta hankimme pyörämme, oli lähellä lauttarantaa, joten veimme Charlotte-pyöräni sinne korjattavaksi. Korjaamossa oli hieman jonoa, meidän edellä oli pari muuta korjattavaa. Ne hoituivat nopeasti, ja vaikka meillä oli edelleen kielimuuri esteenä, huoltomies tajusi, mistä oli kysymys ja ryhtyi töihin. Vaikea sanoa, tunnistiko hän Charlotten, kenties hän oli huoltanut sen aiemminkin kuntoon. 

Charlottea huolletaan.

Odotellessamme ehdimme syödä sopivasti lounaankin viereisessä katukeittiössä. Pyörä valmistui noin tunnissa ja maksoi lounaan verran eli pari euroa.

Vielä parikymmentä kilometriä jouduimme polkemaan Bangkokin ruuhkaliikenteessä. Pahinta oli pysäköityjen autojen kiertäminen ja moottoripyörien huomioiminen, ne kun käyttivät samaa kapeaa ajolinjaa kuin me, ja joutuivat ohittelemaan meitä. Ohitimme myös muutaman paikallisenkin pyöräilijän.

Mene munalla töihin. Moottoripyörillä kuljetetaan kaikkea mahdollista. Yhteen moottoripyörään mahtuu vaikka koko perhe.

Thaimaan liikenteessä järkyttävää on autojen ja moottoripyörien vauhti kaupungeissakin. Teoriani on, että tylsät suorat tiet houkuttelevat ajamaan lujaa, niiltä halutaan varmaan päästä nopeasti pois. Liikennevaloja ja suojateitä on vähän, joten jalankulkijoille kadun ylitys on painajaismaista.

Thaimaan liikennettä.

Noin 40 kilometrin päässä Bangkokin keskustasta sijaitsevaa Samut Sakhonia lähestyessämme liikenne hieman hiljeni. Samalla totesimme, että Charlotten takarengas oli tyhjentynyt. Etsimme lähimmän halvan hotellin, asetuimme sinne ja päätimme vaihtaa renkaan vasta aamulla.

Chonburi - Samut Prakan, 70 km

Pilvet olivat väistyneet, ja heti aamusta huomasi, että päivästä tulisi kuuma. Poljimme silti 70 kilometriä Bangkokin liepeille Samut Prakaniin. Majapaikkaan päästyämme kärsin lievästä nestehukasta, mutta kookosvesi palautusjuomana kohensi oloa.

Kuljimme tänään edelleen 3-tietä pitkin. Bangkokin läheisyyden huomasi siitä, että tie muodostui nyt oikeastaan kuudesta 2-kaistaisesta tiestä, kuusi kaistaa molempiin suuntiin. Reunimmaisen kaistan leveällä pientareella oli vielä sopivasti pyöräilytilaa.

Korkea patsas Wat Khlong Sib Song Schoolin edustalla. Sen merkitys ei täysin selvinnyt. Sateenvarjo olalla ja jonkinlainen kannu kädessä.

Bang Pakong -joen ylitettyämme tie kääntyi länteen seuraillen Siaminlahden rannikkoa ja kapeaa Mai-jokea.

Mai-jokea 

Tie oli taas 4-kaistainen, mutta vilkasliikenteinen. Pakenimme rekkarallia välillä Mai-joen toista rantaa kulkevalle pienelle tielle. Siellä riesana olivat irtokoirat. Pari tuli puraisuetäisyydelle, mutta luovuttivat, kun nostin jalat ilmaan ja huusin niille.

Pelko purevasta koirasta ei liene ihan turha, siitä minulla on ikävä muisto Valko-Venäjältä Cycling for librariesiin osallistuessani. Silloin kaaduin pyörän kanssa, joten koiran oli helppo näykkäistä jalasta. Mitään vakavampaa puremasta ei silloin seurannut, ja jäykkäkouristusrokotus on nytkin voimassa.

Kaikki koirat eivät ole niin kivoja kuin tämä.

Nyt tiedän, miltä kuulostaa, kun pyörän pinna katkeaa, se tapahtui minulle nyt ensimmäistä kertaa pari kilometriä ennen majapaikkaamme. Pamaus ja sen jälkeen vinkunaa. Taas tarvittaisiin pyöräkorjaamoa, ja Google Mapsin mukaan sellaisen olisi pitänyt olla nurkan takana, muttei enää ollutkaan. Toinen löytyi parin kilometrin päästä, mutta heillä ei ollut osaavaa korjaajaa eikä sopivia osiakaan. Pyörän korjaus lykkääntyy siis huomiseksi, samoin kuin Chao Phraya-joen ylitys.

Pattaya - Chonburi, 56 km

Kiinalainen isäntämme koputteli ovellamme ennen kymmentä aamulla. Hän näytti tyytyväiseltä tupatarkastuksen jälkeen. Asunto näytti suunnilleen samalta kuin kolme päivää sitten.

Kun kulkureiksi on meidät luotu, oli aika jatkaa matkaa. Tapaninpäivän ajelumme suuntautui Chonburiin, Bangkokin lähelle.

Ajoimme ensin tuttua leveää 3-tietä, jonka tietyö ei onneksi jatkunut enää Pattayan jälkeen. Bang Saenin kohdalla siirryimme rantatielle. Vaikka matka hidastui ja piteni, oli rantatietä hauskempi pyöräillä.

Bang Saen on bangkokilaisille läheisin ranta, jonne tullaan viikonlopun viettoon. Rannalla olikin varmaan tuhansia thaimaalaisia, turisteja ei juurikaan näkynyt. Neljän kilometrin mittainen rantapromenadi tuntui loputtomalta. Sen ympärillä oli kojuja, joissa myytiin kaikkea, mitä ihminen rannalla tarvitsee; ruokaa, juomaa, ranta-asuja ja -leluja.

Bang Saenin rantapromenadilla.

Vihreää teetä ja Thai-jääteetä virkistykseksi.

Vähän ennen Chonburia siirryimme hauskalle 84-siltatielle. Kyseessä on todellakin noin viiden kilometrin mittainen silta, joka kulkee rannikon suuntaisesti meren päällä. Siinä on joitakin liittymiä matkan varrella, joten sitä ei tarvitse välttämättä ajaa päästä päähän. Kaunis maisematie toiminee myös Chonburin ohitustienä:

Tässä vaiheessa olimme kumpikin oudon väsyneitä vain vajaan 60 kilometrin pyöräilyn jälkeen. Taivaalle alkoi kertyä myös sadepilven näköisiä pilviä, ja satoi muutaman tipan vettäkin - harvinaista tähänastisen reissumme aikana. Jäimme Chonburiin siltatien lähelle yöksi, vaikka sadetta ei sitten loppujen lopuksi tullutkaan.

Voimien säästely oli varmaan viisasta seuraavaa pulmaamme varten: Bangkok pitäisi ohittaa eteläpuolelta matkallamme Siaminlahden länsirannalle. Suurin pulma on Chao Phraya -joen ylitys, siltoja kun on vain Bangkokin kaupunkialueella, eikä sen ruuhkaan huvittaisi mennä. Kartan mukaan joen yli menisi lauttoja, mutta emme ole varmoja, kuinka usein ne kulkevat, ja kulkevatko ylipäätään.

Pari päivää Pattayalla

23.-25.12.2021 Pattaya

Joulun aatonaattona treffasimme kiinalaisen miehen uudelleen, ja miehet kävivät liikeneuvotteluja vajavaisilla englanneillaan. Asunnon vuokraksi sovittiin noin 50 euroa kolmelta vuorokaudelta.

Asunto osoittautui ihan mukavaksi, ja siinä oli kaipaamamme pieni keittiötilakin. Niinpä kävimme läheisellä Nakluan kalatorilla ja teimme maittavan jouluaterian merenelävistä; mustekalasta, ravuista ja simpukoista.

Talo ei ole varsinainen hotelli, vaan 35-kerroksinen asuintalo, josta ilmeisesti monet huoneistot on vuokrattu ulkomaalaisille. 12. kerroksen parvekkeeltamme näkyy lähinnä muita tornitaloja. Alakerrassa on kuntosali ja uima-allas, lähimmälle rannalle matkaa kilometri. Ei valittamista.

Tässä joitakin mielenkiintoisia paikkoja, joissa ehdimme käydä Pattayalla:

Sanctuary of Truth

Tämä outo rakennelma on kuulemma maailman suurin pelkästään puusta rakennettu temppeli, siinä ei ole käytetty ollenkaan esimerkiksi nauloja. Rakentaminen on aloitettu vuonna 1981, eikä sen kai ole tarkoitus koskaan valmistua. Sen on ideoinut ja rahoittanut rikas thaimaalainen liikemies, joka haluaa julistaa sillä rauhan ja rakkauden sanomaa.

"Totuuden temppelin" torni on sata metriä korkea.

Art in Paradise - museo

Museossa on esillä maalausjäljennöksiä, jotka muuttuvat kolmiulotteisiksi ja interaktiivisiksi, kun niitä katsoo kännykkäsovelluksen kautta. Siellä voi kuvata itsensäkin osana taideteoksia.

Big Buddha eli Wat Khao Phra Bat -temppeli

Temppeli sijaitsee korkealla kukkulalla, ja sieltä on myös hyvät näkymät Pattayaan. Kannattaa olla pukeutunut "siveellisesti", sillä esim. minä shortseissani en päässyt kävelemään portaita ylös Buddhan luo.

Big Buddha on 18 metriä korkea.

Lentokone keskellä kaupunkia

Tämä oli Pattayan oudoin "nähtävyys", lentokone keskellä kaupunkia. Ilmeisesti tarkoitettu ravintolakäyttöön, taitaa olla tällä hetkellä suljettu.

Pattayan rantoja 

Asuntomme sattui olemaan Pattayan kauneimmaksi rannaksi sanotun Wong Amatin lähellä. Rayongin rantoja tuli silti kyllä ikävä.

Pattaya Beach on tietysti vilkkain, muttei ehkä miellyttävin uimaranta.

Pattayan eteläpuolella Jomtienissä on myös viehättäviä uimarantoja.

Pattayan Suomi-Seura

Pattayalla toimii Suomi-Seura, jolla on noin 500 jäsentä. Kaupungista löytyy myös suomalaisten omistamia baareja, ravintoloita ja suomenkielinen koulu.

Suomi-Seura oli kiinni joulupäivänä.