Hambantotan jälkeen Sri Lankan etelärannikolla on kaksi kansallispuistoa, pienempi Bundala ja maan suosituin kansallispuisto Yala. Bundalaan on kuulemma joskus päässyt omatoimisesti retkeilemään, ja "Fillarantti" pääsi sinne pyöräilemäänkin seitsemän vuotta sitten. Mekin kävimme sen porteilla, mutta siitä eteenpäin ei päästetty polkupyörillä kuulemma eläinten vaarallisuuden vuoksi. Sen sijaan tarjottiin 80 euroa maksavaa jeeppisafaria, jolle sanoimme "ei kiitos".
Karttaa tutkiessamme huomasimme B35-tien, joka näyttää kulkevan Yalan kansallispuiston läpi. Tarkemmin googlaillessamme saimme käsityksen, että se on yleinen tie, jota voi kulkea vapaasti ja samalla voi tarkkailla eläimiä ilmaiseksi. Samalla tosin varoiteltiin vaarallisista norsuista. Tie kuitenkin houkutteli suuresti, ja suunnittelimme reittimme sen kautta, ensin siis Kataragamaan ja tätä "viidakkotietä" pitkin Buttalaan.
Tänään siis lähdimme matkaan B35-tietä. Kun lähestyimme kansallispuiston aluetta, tiellä oli kuitenkin poliisin valvontapiste, ja meidät pysäytettiin. Ei, alueelle ei saa mennä polkupyörillä, vain autoilla tai tuk-tukeilla, meille sanottiin. Miksi sitä ei sitten lue missään, ihmettelimme. Samalla näimme, miten moottoripyörät pääsivät kulkemaan vapaasti alueelle.
Vakuuttelimme vielä, että menisimme alueelle omalla vastuulla. Tämä taisi olla taikasana, sillä noin viiden minuutin kuluttua tämä nuori ystävällisen oloinen viranomainen tuli vielä varmistamaan, että ymmärrättehän eläinten vaarallisuuden ja menettehän varmasti omalla vastuullanne. Vakuudeksi hän otti meistä vielä kuvan. Kyllä, menemme omalla vastuulla, vakuuttelimme ja lähdimme jatkamaan matkaa.
Aluksi tämä viidakkotie tuntui vähän pettymykseltä, luulin, että siellä olisi paljon muitakin eläimiä, mutta oikeastaan mitään ei näkynyt eikä kuulunut.
Aivan loppukilometreillä huomasimme yhtäkkiä, että edellä ajava auto alkoi peruuttaa. Jaaha, siellä täytyy olla jokin eläin! Kun pääsimme auton luo, näimme norsun parin sadan metrin päässä. Se söi rauhallisesti puun oksia.
Vähän aikaa siinä ihmeteltiin, kunnes auton kuljettaja painoi kaasua ja huristi norsun ohi. Me katsoimme parhaaksi myös ajaa mahdollisimman nopeasti auton perässä. Valitettavasti emme tässä hässäkässä ehtineet ottaa eläimestä parempaa kuvaa kuin nämä hieman epätarkat:
Jälkeen päin kuulimme, että vain yhden norsun näkeminen tuolla tiellä on vähän, yleensä niitä näkee useampia. Ja tosiaankaan emme nähneet muitakaan eläimiä.
Kansallispuiston jälkeen ajoimme vielä noin kymmenen kilometriä kauniissa maisemissa pieneen Buttalan kaupunkiin, jossa on maan suurin sokeritehdas. Löysimme idyllisen ja halvan pienen majatalon, johon jäimme yöksi. Iltapäivällä rankka sadekuuro kasteli majapaikkamme pihaa, onneksi emme olleet enää tien päällä silloin.
Sadekuuron jälkeen kävimme katsomassa lähistöllä vielä yhtä stupaa, joka myös on Ruhunan valtakunnan ajoilta ja huikean suuri, ei kuitenkaan kaikkein suurin Sri Lankassa.
Taustalla näkyvä Yudaganava Rajamaha Viharaya -stupan ympärysmitta on 316 metriä.
Olemme nyt jo noin 70 kilometrin päässä rannikolta sisämaassa, mutta vasta noin 200 metrin korkeudessa, vuoria tosin on jo näkynyt. Nyt pohdimme, jatkammeko tästä itärannikolle vai jonkin matkaa pohjoiseen kiertäen vuoristoalueen vierestä. Sen olemme jo päättäneet, ettemme lähde Ellaan tai Kandyyn 1000-2000 metrin korkeuksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti