Tasamaan polkijoina valitsimme tänään itärannikolle vievän A4-tien, ja laskettelimmekin Buttalasta sujuvasti suoraan rannalle Pottuviliin.
Noin 20 kilometriä ennen Pottuviliä saavuimme Lahugala Kitulanan kansallispuistoalueelle. Liikennemerkillä varoiteltiin tietä ylittävistä villieläimistä, norsuistakin:
Poliisi ei tällä kertaa pysäyttänyt meitä, ehkä norsut eivät täällä päin ole yhtä vaarallisia kuin Yalassa. Muutamat apinat olivatkin sitten ainoat eläimet, jotka näimme. Nekin häipyivät vikkelästi takaisin viidakon puolelle, kun lähestyimme niitä.
Pottuvilin tuntumassa on Arugam Bay, surffareiden suosima lahti, jonka reunamilta löysimme edullisen majapaikan.
Aikomuksenamme on ajaa nyt itärannikon kautta noin 200 kilometriä Polonnaruwan historialliseen kaupunkiin, josta käännymme takaisin Colombon suuntaan. Itärannikon kautta kiertäessä kertyy muutama kilometri enemmän kuin jos olisimme menneet suoraan pohjoiseen. Ylimääräiset tasamaakilometrit tuntuvat kuitenkin siedettävämmiltä kuin mahdolliset ylämäkikilometrit tässä kuumuudessa.
8.-9.3.2023 Pottuvil - Akkaraipattu - Batticaloa, 110 km
Sri Lankan itärannikko on silmin nähden köyhempää kuin länsi- ja etelärannikot. Kaupunkien ja kylien välillä on riisipeltoja, hiljaista maaseutua ja asumattomia alueita.
Autoja näkee vähemmän ja polkupyöriä enemmän - onkohan sekin kustannuskysymys?
Myös turisteja ja majoituspalveluja on vähemmän. Itärannikolla on oikeastaan vain kaksi turistikohdetta, Arugam Bay ja Batticaloan lähellä sijaitseva Pasikuda. Turisteihin suhtaudutaan aidon uteliaasti. "Hi", "hellow" ja "how are you" -huudot säestivät matkaamme.
Pottuvilistä ajoimme 50 kilometrin päähän Akkaraipattu-nimiseen kaupunkiin yöpymään. Kaupungissa ei ole varsinaisesti mitään nähtävää, mutta se oli sopivasti puolivälissä matkalla Batticaloaan. Aallokkoinen autio hiekkaranta löytyi sieltäkin.
Akkaraipatussa pääosa asukkaista on muslimeja, mutta Batticaloaa lähestyttäessä maisema muuttui mielenkiintoisesti. Tuntui, kuin olisimme tulleet Intian Tamil Naduun. Olimme selvästikin tamilialueella: näkyi hindutemppeleitä, sareja naisten vaatetuksena. Ravintoloista sai intialaista ruokaa.
Hindutemppeli
10.3.2023 Batticaloassa
Vietimme Batticaloassa kaksi yötä, vaikka sielläkään ei ole mitään varsinaisia nähtävyyksiä. Kaupungissa on tosin alun perin portugalilaisten 1600-luvulla rakentama linnoitus, joka myöhemmin on ollut hollantilaisten ja brittien hallussa. Linnoitus on todella pieni, näyttää kuin siellä olisi vain yksi rakennus, joka on nykyään erilaisten toimistojen käytössä.
Batticaloan linnoitus on pienikokoinen.
Batticaloa on kuitenkin viehättävä kaupunki, siellä on laguuneja, saaria ja siltoja, mitkä tekevät maisemasta mielenkiintoisen, ja siellä oli hauska pyöräillä.
Siellä on myös paljon pitkiä hiekkarantoja, mutta uiminen on hankalaa kovan aallokon vuoksi. Laguunien puolella olisi tyynempää, mutta uimista niissäkään ei suositella mm. krokotiilien vuoksi.
11.3.2023 Batticaloa - Pasikuda, 35 km
Tänään ajoimme vain lyhyehkön matkan Pasikudaan saadaksemme viettää vielä vähän rantaelämää ennen käännöstä sisämaahan päin. Kannatti pysähtyä täällä, sillä Pasikuda on mielestäni melkeinpä paras ranta Sri Lankassa: täällä pystyy hyvin uimaan, aallokko on vähäisempää kuin muilla rannoilla.
Pasikuda oli aiemmin suosittu turistikohde, mutta kuten koko itärannikko, se kärsi ensin tsunamista, sitten Sri Lankan sisällissodasta. Tietysti myös koronapandemia on verottanut turismia. Aluetta on viime aikoina pyritty kehittämään, ja turismi näyttää olevan elpymässä. Rannan tuntumassa on muutama luksushotelli, joissa näytti olevan asukkaitakin. Me sen sijaan majoituimme viehättävään pieneen bungalowiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti