Gallessa

28.2.2023 Gallessa

Puolen päivän aikaan taivaalle alkoi kertyä pilviä juuri, kun olimme aikeissa lähteä katselemaan Gallen kaupunkia. Isäntämme vakuutteli, ettei tänään sataisi, vaikka sääennuste lupaili ukkosta. Pilvinen ilma toisaalta sopii hyvin nähtävyyksien katseluun, joten lähdimme matkaan.

Galle oli ennen Colomboa Sri Lankan tärkein satama, ja se on ollut olemassa ammoisista ajoista lähtien. Nykyään se on noin sadan tuhannen asukkaan kaupunki.

Gallen tärkein nähtävyys on portugalilaisten vuonna 1588 rakentama linnoitus, joka kuuluu nykyisin Unescon maailmaperintöluetteloon. Se on suurin jäljellä oleva eurooppalaisten rakentama linnoitus Aasiassa. 

Linnoituksen portti 

Gallen linnoitus muistuttaa yllättävän paljon Suomenlinnaa, vaikka se on uudempi, ja onhan sekin maailmanperintökohde. Kun pysähdyimme katselemaan maisemia, eräs kaupustelijamies tuli kyselemään, mistä tulemme. Kuultuaan, että Suomesta, hän alkoi puhua muutaman sanan suomea! Ei ollut kuulemma ikinä käynyt maassamme, mutta oli kiinnostunut kielestä. Pelkästään palkkiona suomen kielen opiskelusta ostin häneltä pari rannenauhaa, toisessa Suomen, toisessa Sri Lankan värit.

Rannenauhoja Suomen ja Sri Lankan värein.

Ehdimme juuri sopivasti kiertää linnoituksen ympäri, kun sade alkoi. Emme jääneet sinne pitemmäksi aikaa sen tuttuuden ja toisaalta turistisuuden vuoksi.

Gallen linnoitus juuri ennen sadetta:

Sade taukosi hetkeksi, ja sen aikana ehdimme ajaa takaisin majapaikallemme, kunnes alkoi kunnon ukkoskuuro. Täällä saarella ilmeisesti satelee enemmän kuin naapurimantereella Intiassa, siellä satoi vain pari kertaa.

Colombosta Galleen

26.2.2023 Colombo - Kalutara, 45 km

Pyöräilyä Sri Lankassa suositellaan, ja monet matkatoimistot järjestävät pyöräilymatkoja. Sopivanhintaista pyörää ei kuitenkaan ollut helppo löytää Colombossa. Kävimme useissa pyöräliikkeissä, mutta totesimme, että pyörien hinnat ovat huomattavasti korkeammat kuin Intiassa. Ei kannattaisi ostaa pyörää kolmen viikon matkaa varten, varsinkin kun on epävarmaa, saisimmeko myytyä ne reissun jälkeen. Käytettyjen pyörien kauppojakaan ei löytynyt.

Hyvää pyörävuokraamoakaan emme olisi löytäneet ilman hostelli-isäntämme vinkkiä.

Matkasimme siis sunnuntaiaamuna rämisevällä tuk-tukilla pyörävuokraamoon muutaman kilometrin päähän Kotteen. Valitsin vaihteeksi paksurenkaisen mountain bike -tyyppisen pyörän. Joudun nyt tosin kantamaan reppua selässäni koko matkan ajan, kun pyörään ei kuulu tavaratelinettä. Kumppani valitsi kevyemmän pyörän, johon asennettiin etukori tavaroita varten. Kolmen viikon vuokraus maksoi 60 euroa / pyörä.

Näillä kulkupeleillä matkaamme seuraavat kolme viikkoa.

Pyörien hankinnassa ja muissa valmisteluissa kului sen verran aikaa, että pääsimme lähtemään Colombosta vasta iltapäivällä. Jätimme osan tavaroistamme hostelliin, joten pakkasimme mukaamme vain tarpeellisimmat tavarat.

Suuntaamme aluksi etelään päin hyväkuntoista A2-rantatietä. Rantatietä riittää noin 240 kilometriä saaren etelärannikolle asti. Rantatie ei jatku yhtenäisenä koko saaren ympäri, emmekä kolmessa viikossa ehtisikään kiertää sitä kokonaan. 

Jossain vaiheessa koukkaamme varmaankin sisämaahankin, mikä tuonee vaihtelua maisemiin. Maasto on siellä mäkisempää, jopa vuoristoa, mutta onhan minulla nyt monivaihteinen "vuoristopyörä".

Ainakin aluksi kuljemme siis samaa reittiä kuin "Fillarantti" Antti Punkari vuonna 2016. Hänen matkablogiaan Sri Lankan ympäriajo onkin mukava seurata samalla.

Päätimme edetä aluksi vain 40 kilometriä Kalutaraan. Matkalla paljastui, ettei pyörävalintani sittenkään ollut optimaalinen. Ajoasento varsinkin repun kanssa oli jotenkin hankala, vaikka pyörä sinänsä kulki ketterästi töyssyisilläkin teillä. En ole vielä myöskään tottunut Sri Lankan kuumuuteen, joten olin lopen uupunut, kun saavuimme Kalutaran pohjoispuoliselle turistialueelle. Majoituimme pieneen majataloon, ja lähistöltä löytyi myös kohtuuhintainen ruokapaikka.

27.2.2023 Kalutara - Galle, 75 km

Pienellä satulan säädöllä ja tavaroiden järjestelyllä onnistuimme fiksaamaan minulle paremman ajoasennon ja kevyemmän repun. Pyöräily alkoi taas sujua.

Mukavia olivat rantatien maisematkin. Tie kulki aivan meren lähellä, ja ohitimme pikkukaupunkeja ja kauniita hiekkarantoja. Merituuli viilensi sopivasti, niin ei ollut liian kuumakaan. 

Vähän ennen Hikkaduwan turistikeskusta tulimme vuoden 2004 tsunamialueelle, jossa oli muistomerkkejä ja valokuvamuseoita. Pysähdyimme yhteen niistä Peraliyan kylässä. Kylä oli tuhoutunut täysin tsunamin voimasta, ja 2 500 ihmistä oli kuollut. Lisäksi kylän kohdalla tapahtui maailmanhistorian suurin junaonnettomuus, kun täpötäydessä Queen of the Sea -junassa kuoli lähes kaikki sen 1 700 matkustajaa. Junarata kulkee myös ihan rannan lähellä. Koko Sri Lankassa kuoli yhteensä noin 30 000 ihmistä.

Queen of the Sea -junaa ei ehditty varoittaa tsunamista tuhoisin seurauksin (kuva Peraliyan valokuvanäyttelystä).

Junaonnettomuudessa menehtyneiden muistoksi on pystytetty Japanin lahjoittama 18-metrinen Buddha-patsas.

Tsunamin merkkejä ei silmiini enää juurikaan osunut. Kylät on ehditty rakentaa hienosti uudestaan lähes 20 vuodessa. Hikkaduwa varsinkin tuntui jopa liian turistiselta paikalta. Kylteistä päätellen siellä oleskelee paljon venäläisiä.

Ehdimme ajaa seuraavan suuremman kaupungin, Gallen, lähelle hiljaiselle alueelle, josta löysimme mukavan kotimajoituksen omakotitalon yläkerrasta. Tänne jäämme kahdeksi yöksi.

Colombossa

24.-26.2.2023 Colombossa

Ensivaikutelmia Sri Lankasta verrattuna Intiaan:

- Colombon lentokentällä muodollisuudet sujuivat nopeammin ja ystävällisemmin kuin Mumbaissa. Ei juurikaan jonoja.

- Ulkona kasvoille lehahti kuumuusaalto, täällä on paljon kuumempaa kuin Intiassa, ollaanhan vähän etelämpänäkin.

- Täällä on paljon siistimpää kuin Intiassa. Näkyy roskakorejakin.

- Naiset pukeutuvat täällä vapaammin, jopa farkkuja näkee. Johtunee siitä, että buddhalaisuus on eteläisessä Sri Lankassa valtauskonto. Intian hindulaisessa Tamil Nadussa lähes jokanaisen asu oli sari.

- Liikenne ei ole niin kaoottista, jalkakäytävillä pystyy kävelemään, liikennevaloja ja suojateitä kunnioitetaan.

- Tuk-tukeja on erivärisiä, Intiassa ne olivat pääasiassa keltaisia.

Sri Lankan tuk-tukit ovat hauskan näköisiä.

Tarkoin vartioitu presidentin virka-asunto. Aiempi presidentti Gotabaya Rajapaksa joutui lähtemään maanpakoon viime vuonna, koska presidentin hallintoa syytettiin maan pahasta talouskriisistä. Mielenosoittajat tunkeutuivat sisälle tähän taloon. Nyt maata hallitsee Ranil Wickremesinghe, jonka srilankalaiset toivovat laittavan maan talouden kuntoon. 

Maassa piti olla paikallisvaalit maaliskuussa, mutta ne on siirretty toukokuulle edelleen vallitsevan epävarman tilanteen takia.

Galle Facen rantaa.

Myös Sri Lankan lipussa on leijona, ja sitä kutsutaankin "leijonalipuksi". Galle Facen rannalla Sri Lankan lippu nostetaan ja lasketaan joka aamu ja ilta juhlallisesti salkoon. Tämä leijona toimii vahtina.

Sri Lankan parlamenttitalo sijaitsee Diyawanna-järven saaressa Kottessa Colombon eteläpuolella. Kotte on ollut maan lainsäädännöllinen pääkaupunki vuodesta 1977 lähtien, ja parlamentti on toiminut siellä vuodesta 1982.

Kiitos varoituksesta, mutta krokotiilit pysyttelivät tänään aidan toisella puolella.

Buddhalaisuus on Sri Lankan suurin uskonto, se näkyy hyvin katukuvassa.

Valitsimme ensimmäiseksi majapaikaksi Colombo City Hostelin, joka oli erittäin vaikea löytää. Se oli merkitty Google Mapsiin väärin, eikä talojen numeroinnissa ollut logiikkaa. Kyselemällä ja soittelemalla se viimein löytyi pikkuruiselta kujalta. 

Hostelli osoittautui hyväksi paikaksi, vaikka talossa on menossa remontti, ja kaikki oli vähän keskeneräistä. Olimme ilmeisesti sen ensimmäiset ulkomaalaiset asukkaat. Isäntä oli oikein mukava, hän opasti meidät heti hyvään polkupyörävuokraamoon.

Illalla hän tarjosi meille oluet kattoterassillaan. Hän suunnittelee sinne pientä ravintolaa, näkymät sieltä ovat kieltämättä aika mukavat.

Oluet kattoterassilla.

Kattoterassille näkyi myös Lotus-torni, jonka väri vaihtelee iltaisin pinkistä keltaiseen.

Chennaissa

22.-23.2.2023 Chennaissa

Neljän miljoonan asukkaan Chennai on kuin Espoo, vaikea hahmottaa, eikä sillä ole yhtä ainoaa keskustaa. Keskeisiä kaupunginosia ovat esimerkiksi George Town ja Triplicane.

Kävin oikeastaan vain Triplicanen alueella Marina Beachin lähistöllä.

Marina Beachin hiekkaranta on noin 12 kilometriä pitkä. Uinti on kielletty, mutta ihmiset viettävät siellä muuten leppoisaa rantaelämää.

Rantabulevardin varrella on erikoisia muistomerkkejä Tamil Nadun merkkihenkilöille:

Tamil Nadun entisen pääministerin M. G. Ramachandran muistomerkki.

Anna Arch - entisen pääministerin Annadurain muistomerkki.

Ei kolme seppää, vaan neljä miestä yrittää siirtää kiveä - Triumph of Labour.

Marina Beachin rantatietä.

Shakkiruutukuvioinen silta.

Nykytaidetta romuraudasta?

Hotellimme sijaitsi noin kymmenen kilometrin päässä noista nähtävyyksistä. Vilkkaan liikenteen takia en rohjennut lähteä sinne pyörällä, vaan junalla.

Paikallisjunassa - nyt ei ollut ruuhka-aika. Paikallisjunissa on myös vain naisille tarkoitettuja vaunuja.

Kävin myös pienillä pyörälenkeillä hotellimme läheisyydessä, esimerkiksi Besantin puiston ympärillä. Siellä oli merkkejä pyörätien yritelmästä ja pyöräilyyn kannustavia liikennemerkkejä. Valitettavasti pyörätien teko on jäänyt puolitiehen, ensin sen kuulemma valtasivat kävelijät, sitten moottoripyöräilijät. Besantin puiston läheisyydessä kuitenkin järjestetään pyöräilytapahtumia silloin tällöin. 

Chennaissa näkee pyöräilijöitä jonkin verran, mutta moottoripyörät ovat ehdottomasti suosituimpia kaksipyöräisiä. Polkupyöräliikkeitäkin on, ja teimme pyöräkaupat eräässä liikkeessä. Saimme molemmista pyöristä noin 30 euroa, joten kolmen viikon ja lähes tuhannen kilometrin pyöräilyt maksoivat minulle noin 70 euroa.

Pyöräilymme Intiassa päättyy toistaiseksi tähän, ja matkustamme Sri Lankaan huomenna 24.2., Ukrainan sodan vuosipäivänä.

Tänne pyörämme kelpasivat.

Matkat Mahabalipuramiin ja Chennaihin

19.2.2023 Puducherry - Mahabalipuram, 95 km

Seuraavan kohteemme, Mahabalipuramin, ja Puducherryn puolivälissä ei näyttänyt olevan budjetillemme sopivia majapaikkoja, joten päätimme taas kokeilla 95 kilometrin matkailua yhtenä päivänä.

Söimme hyvän aamiaisen ja lähdimme liikkeelle varhain aamulla. Kun vielä ECR eli East Coast Road oli erinomaisessa kunnossa, jaksoimme hyvin polkea lähes pysähdyksittä Mahabalipuramiin asti.

Maisemat olivat muuten melko tylsiä, mutta muutamien järven ja parin leveän joen ylitykset piristivät matkaa:

Vähän ennen Mahabalipuramia osuimme Kalpakkamin alueelle, joka tuntui intialaisittain epätavallisen siistiltä. Siellä oli jopa erikseen osoitettu kaista pyöräilijöille:

Löysimme myös mielestämme hyvän oikoreitin Mahabalipuramiin, kunnes meidät pysäytti tarkastuspisteen vartija. Ei, meillä ei ollut asiaa eteenpäin ilman kulkulupaa, vaan jouduimme sittenkin kiertämään päätien kautta. Myöhemmin huomasimme, että alueella on ydinvoimala, joten ymmärrettävästi meitä ei päästetty sinne.

Saavuimme kuitenkin hyvissä ajoin Mahabalipuramiin, joka ensivaikutelmalta tuntui olevan täynnä hotelleja, ravintoloita ja länsimaisia turisteja.

Mahabalipuramissa 20.2.2023

21.2.2023 Mahabalipuram - Chennai, n. 45 km

Viimeinen pyöräilypäivämme Intiassa alkoi hyvissä merkeissä. Rannikkotie oli edelleen hyvä, suora ja tasainen. Tie kulkee pitkän ja kapean kannasmaisen saaren läpi. Toisella puolella on The Great Salt Lake, toisella puolella Bengalinlahti, kumpaakaan tosin ei näy tielle.

Saaren pohjoispäässä on Kovalam-niminen paikka. Halusin testata senkin uimarannan, samanniminen paikkahan on myös Thiruvananthapuramin lähellä Keralassa. Ranta tosiaan oli hyvä täälläkin, vaikka emme menneet edes varsinaiselle Blue Flag Beachille asti.

Tämäkin Kovalam oli hyvä uimaranta.

Saaren ja mantereen välisen Muttukadu-sillan ylitettyämme huomasi, että lähestyimme suurkaupunkia, Chennaita. Liikenne muistutti jo Bangkokia, ne ovatkin saman suuruusluokan metropoleja. Chennain alueella esikaupunkeineen on yhtä paljon asukkaita kuin Bangkokissa, kahdeksan miljoonaa. Itse Chennain kaupungissa asuu noin neljä miljoonaa ihmistä. Chennai on Intian kuudenneksi suurin kaupunki.

Sopivan majapaikan löytäminen ei ollutkaan ihan helppoa. Kävimme kyselemässä parissa paikassa, mutta ne olivat täynnä. Yhtä karttaan merkittyä hotellia ei löytynyt ollenkaan. Vasta neljännellä yrityksellä tärppäsi.

Mahabalipuramin maailmanperintöaarteet

20.2.2023 Mahabalipuramissa

Muinainen Mahabalipuramin kaupunki tunnetaan myös monilla muilla nimillä, mm. Mamallapuram. Mamalla tarkoittaa "suurta painijaa", joka oli erään 600-luvulla eläneen Pallava-kuninkaan lempinimi. 

Juuri 600-800-luvuilla Pallavan valtakunnan aikana kaupunkiin rakennettiin kivimonumentteja, jotka nykyään kuuluvat Unescon maailmanperintöluetteloon - ja täysin aiheesta, ne ovat todella hienoja. 

Tärkein niistä on rantatemppeli, Shore Temple. Se on rakennettu graniitista 700-luvulla. Nimensä mukaisesti se sijaitsee aivan Bengalinlahden rannassa, ja on toiminut ilmeisesti maamerkkinä merenkulkijoille.

Rantatemppeli, jonka vieressä on pienempi pylväshalli.

Tällä alueella on ollut ilmeisesti muitakin temppeleitä, mutta vain yksi niistä on säilynyt. Tämänkin temppelin ympäristö koki viimeksi vaurioita vuoden 2004 tsunamissa, mutta itse temppeli ei kärsinyt aalloista. Tsunami toisaalta myös paljasti lisää mm. leijonia ja norsuja esittäviä veistoksia.

Muut monumentit sijaitsevat pienellä alueella lähellä toisiaan puolen kilometrin päässä rannasta. Ne ovat yhdestä kivestä eri tyyleillä veistettyjä monoliitteja, esimerkiksi luolatemppeleitä ja korkokuvia.

Alueella on esimerkiksi yksi maailman suurimmista ulkoilmassa sijaitsevista kivireliefeistä, jonka mitat ovat 29 metriä x 13 metriä. Reliefissä kuvataan Gangesin pyhän joen laskua maahan taivaasta Bhagiratha-kuninkaan johtamana. Sen virallinen nimi on "Gangesin lasku" (Descent of the Ganges), mutta paikalliset ovat ristineet sen "Arjunan katumukseksi" (Arjuna's Penance). Arjuna on yksi hindueepoksen sankareista.

Parhaiten reliefissä erottuvat norsut.

Eräs valtava graniittinen siirtolohkare näyttää siltä kuin se olisi putoamaisillaan kaltevan kallion päältä. Siirtolohkare on kuusi metriä korkea, viisi metriä leveä ja painaa noin 250 tonnia. Tämä "Krishnan voipallo" on täysin luonnon muovaama. Sillä ei varsinaisesti ole mitään tekemistä Krishnan kanssa; tarinan mukaan tosin Krishnalla oli tapana varastaa voita äitinsä voiastiasta. 

Näyttää kuin "Krishnan voipallo" lähtisi milloin tahansa vierimään alas kalliolta.

Varahan luolatemppelin sisältä.

Yksityiskohta reliefistä.

Pancha Rathas eli Viisi Rathaa (vaunua) muodostavat oman kokonaisuutensa, viisi monoliittista pyramidin muotoista rakennusta.

Norsu Pancha Rathasin kyljessä.

Puducherryssä

17.-18.2.2023 Puducherryssä

Puducherry oli ranskalaisten hallinnassa vuodesta 1674 Intian itsenäistymiseen asti, jopa brittivallan aikana. Kaupunki tunnettiin silloin nimellä Pondicherry, ja Ranskan ajasta ovat muistona vielä ranskalaiset kadunnimet ja rakennukset, mm. Ranskan konsulaatti.

Ranskan konsulaatti Puducherryssä.

Puducherry on myös turistien suosiossa. Ulkomaisia ja kotimaisia turisteja houkuttelevat mm. Sri Aurobindon ashrami ja Aurovillen alue.

Sri Aurobindo oli intialainen runoilija ja henkinen guru, joka perusti v. 1926 ranskalaissyntyisen Mirra Alfassan kanssa ashramin, luostariyhteisön, Pondicherryyn. Aurobindon ashramin ovet ovat auki kaikille tiettyinä aikoina, minäkin kävin ihmettelemässä "yhteismeditaatiota", jossa kukin sai hiljentyä omalla tavallaan ilman ohjausta.

Mirra Alfassan ideoimana syntyi myös Auroville eli "Auringonnousun kaupunki" Pondicherryn lähelle. Tämä inhimillisyyttä edistävä projekti ihannekaupungin luomiseksi käynnistyi vuonna 1966 Unescon ja Intian valtion tukemana. Avajaisseremoniassa oli edustettuna 124 maata.

Nykyään Aurovillessä asuu noin 2 800 vakituista asukasta 54 maasta, joukossa pari suomalaistakin. He elävät yhteisöllisesti, eli jokaisen täytyy antaa jollain tavalla oma panoksensa yhteisön hyväksi. Aurovillessä kehitetään mm. luomuviljelyä, kädentaitoja ja terveydenhuoltoa yhteistyössä lähikylien kanssa.

Keskellä Aurovilleä on pyöreä Matrimandi (sanskritiksi "äidin temppeli"), jota sanotaan kaupungin sieluksi. Temppelin sisällä on meditaatiotila, jonne voi päästä ajanvarauksella. 

Matrimandir muistuttaa lotuksen kukkaa, ja se on katettu 1400 kultalevyllä, jotka heijastavat auringonvaloa.

Puducherryn rantapromenadilla kävelee myös 4-metrinen Mahatma Gandhi. Patsaan lähellä järjestetään erilaisia tapahtumia.

Bharati-puiston keskellä on Aayi Mandapam - monumentti. Legendan mukaan Ayi-niminen kurtisaani uhrasi oman talonsa kaupungin vesihuollon hyväksi.

Kasvitieteellisessä puutarhassa kasvaa mm. Keski-Amerikasta kotoisin olevia kapokkipuita, joiden läpimitta voi olla jopa kolme metriä.

Kaupungin keskustan tuntumassa on myös mukava uimaranta.