Sadekuurot oli helpompi kestää kuin puuskainen, välillä lähes myrskyltä tuntunut tuuli. Poljimme (ja välillä talutimme) kuitenkin sisulla Makarskaan asti, kun kerran ehdimme varata sieltä jo yösijan.
Päivä ei alkanut hyvin: kaaduin heti alkumetreillä tiellä olleeseen kaivon ristikkoon. Onneksi vauhti oli hiljainen, joten sekä pyörä että minä säilyimme ehjinä.
Omišia ympäröivät jylhät vuoret.
Reitillämme ollut Omiš tuntui paikalta, jossa olisi voinut olla pitempään. Cetina-joki näytti kauniilta, ja kaupunkia ympäröivät jylhät vuoret. Omiš on tunnettu merirosvohistoriastaan, ja siellä voi harrastaa mm. koskenlaskua.
Matkan varrella oli pieni maanvyörymä.
Ajoimme myös Baška Vodan ohi. Paikka ei kuulosta suomalaisen korvaan kovin puhdasvetiseltä, mutta yhtä turkoosilta sielläkin vesi näytti kuin muualla Kroatian rannikolla. Nimi juontuu Kreikan mytologiasta Biston-nimisestä patriarkasta ja mm. makean veden suojelijasta Calliope-jumalattaresta.
Tie kulki taas vuoristomaisemissa.
Vuoristomaisemia taas riitti, mutta onneksi ihan rannassa kulkenut tie oli enimmäkseen tasainen.
Olin harvinaisen iloinen Makarska-kyltin tullessa näkyviin. Elämäni yhdet pisimmiltä tuntuneista 50 kilometristä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti