Järistykset eivät nyt tuntuneet täällä asti, mutta on täälläkin niitä koettu, viimeksi vuonna 1996. Dubrovnik on tuhoutunut pari kertaa maanjäristyksissä.
Cavtatissa joulu sujui rauhaisasti hiljaiselossa ja -olossa. Ainoastaan sade ja tuuli ovat rajoittaneet ulkoiluharrastuksia, joten emme ole paljon liikkuneet viime päivinä. Tänään yritimme tähdätä ylemmäs Ronald Brownin polkua pitkin, mutta tuulen takia oli pakko kääntyä takaisin. Palaan tähän polkuun myöhemmin, jos jonain päivänä pääsemme pitemmälle. Sadetta ja tuulta tosin on luvassa edelleen lähipäiviksi.
Cavtat ylhäältä päin nähtynä.
Ennen sadepäiviä ehdimme tutustua hieman Konavlen kuntaan pyöräillen. Tämähän on Kroatian eteläisin kunta, joka rajoittuu Montenegroon etelässä ja Bosnia & Hercegovinaan idässä. Täällä on lukuisia pikkukyliä, joista Cavtat on suurin, vaikka täälläkin on vain noin 2000 asukasta.
Konavlen nimi johtuu kanaaleista, "kanali", ja täällä onkin lukuisia pieniä jokia. Kunnassa on vuoristoinen yläosa ja tasankoinen alaosa. Molemmissa on mukavia pikkuteitä, joita on kiva pyöräillä. Eteläosassa ja rannikon lähellä on myös lähes satumaisia sypressimetsiä.
Sypressit reunustavat eteläisen Konavlen teitä.
Tasangolla puolestaan harrastetaan lähinnä viinin ja hedelmien viljelyä. Seudun omasta rypäleestä, malvasia dubrovačkasta, valmistettu viini onkin erittäin hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti