Nyt on väljää ja juuri sopiva sää: aurinko paistaa ja lämmittää mukavasti. Myös joulukuu on hyvää aikaa vierailla tässä kaupungissa, varsinkin jos ravintola- ja kulttuurielämä toimivat normaalisti.
Edellisellä kerralla tutustuin kaupunkiin hyvin pintapuolisesti, nyt päätin osallistua opastetulle kierrokselle. Airbnb:n kautta pystyi varaamaan opastuksen, valitsin paikallisen Kresimirin tarjoaman kierroksen, ja olin ainoa osallistuja.
Opin monia mielenkiintoisia asioita historiasta. Kaupungin perustivat aluksi roomalaiset. Sen ympäristössä Dubravaksi (tammimetsä; tammia täällä ei enää valitettavasti kasva) kutsutulla alueella asui slaaveja. Alueet yhdistyivät 1100-luvulla ja 1300-luvulla tulipalon jälkeen alettiin rakentaa kivitaloja ja kaupungin muuri, joita vieläkin ihailemme. Dubrovnik on ensimmäisiä kaupunkeja, joka on rakennettu suunnitelman mukaan.
Dubrovnikin (Ragusan) tasavalta kukoisti vuosisatojen ajan, ja muuri suojeli sitä hyökkäyksiltä. Dubrovnikiläiset olivat kauppiaita ja merenkulkijoita, joille vapaus oli tärkeää. Sitä symbolisoi heidän lippunsa, jonka pohjaväri on valkoinen. Ragusan tasavallan valloitti lopulta Napoleon joukkoineen vuonna 1806, ja myöhemmin siitä tuli osa Itävalta-Unkaria.
Sveti Vlaho on Dubrovnikin suojeluspyhimys, ja hänet voi nähdä ympäri kaupunkia, mm. Pile-portin yläosassa.
Kaupungin vapauden symboli Orlandon pylväs oli remontissa. Legendan mukaan Orlando pelasti Dubrovnikin Saracenin piirityksestä, mikä ei ole totta. Kansalaisten omistamalla pylväällä on aina ollut merkittävä asema Luža-aukiolla.
Marin Držic on asianmukaisesti suojautunut. Tämä Dubrovnikissä syntynyt näytelmäkirjailija eli 1500-luvulla samoihin aikoihin kuin Shakespeare. Häntä on verrattu myös Goetheen, Danteen ja Moliereen.
Muurikävelyllä oli hiljaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti