Koh Samui - Surat Thani - Krabi, 78 km + lautta + bussi

29.1.2022 Lipa Noi Beach - Surat Thani, 70 km + lautta

Pyöräilimme lauttarantaan ja jätimme haikeat jäähyväiset Koh Samuille. Puolentoista tunnin merimatkan jälkeen saavuimme Don Sakiin, josta oli vielä 60 kilometrin pyöräily Surat Thanin lähialueelle.

Olin ilmeisesti saarella päässyt niin hyvin lomamoodiin, että paluu "arkeen" tuntui ankealta. Pyöräily tökki kuumuudessa, varsinkin kun vaihteetkin reistailivat. Paremmalla pyörällä matkanteko vielä olisi sujunut, mutta nyt ajot Charlotten kanssa ovat selvästikin tulleet tiensä päähän. Melkein kaksi tuhatta kilometriä sentään.

Paradoksaalisesti hartiani ja jäätynyt olkapääni vain kipeytyvät kuumuudesta ja hieronnoista huolimatta. Ajo Bangkokiin samaa tietä takaisin ei myöskään houkuttele.

Päätös kypsyi pyöräillessä: tarvitsen kunnon lepoa - siispä suuntaudun Krabiin loppumatkan ajaksi. Voin mahdollisesti vuokrata pyörän ja pyöräillä myös siellä. Tiemme eroavat toistaiseksi matkakumppanini kanssa, sillä hän haluaa sitkeästi pyöräillä takaisin Bangkokiin.

30.1.2022 Surat Thani - Krabi, 8 km + minibussi

Tänään toteutin suunnitelmani, eli pyöräilin ensin Surat Thanin keskustaan Phantip Travelin lipputoimistolle. Siellä oli heti ystävällinen herra vastaanottamassa.

Olin tarkistanut etukäteen netistä Krabin bussien aikatauluja, tähtäsin klo 10.30 bussiin. Aikataulu piti paikkansa, mutta iso bussi ei kulkenutkaan (matkustajien vähyyden takia?), vaan sen korvasi minibussi. Eihän se mitään, mutta lipun hintakin nousi samalla, noin kymmeneen euroon.

Minibussiin ei pyörä mahtunut, joten nyt jätin lopulliset hyvästit Charlottelle. Lahjoitin sen bussifirman kivalle herralle, jolle se tuntui kelpaavan. Hän lupasi aloittaa kuntoilun sen kanssa.

Surat Thaniin eli Hyvien ihmisten kaupunkiin en ehtinyt nyt tutustua tarkemmin, enkä ehtinyt ottaa kuviakaan kuin pyöräni uudesta onnellisesta omistajasta:

Bussimatka Krabiin kesti pari tuntia. Meitä oli kahdeksan matkustajaa ja kuljettaja, joten koronatartunnasta ei ollut suurta vaaraa. Kuski ajoi thaimaalaiseen tyyliin lujaa ja äänimerkkejä säästämättä. 

Bussin päätepysäkki oli Krabi Townin Linja-autoasema. Olin varannut majoituksen Ao Nangista, kun se vaikutti kivemmalta kuin Krabin kaupunki. Lavataksi oli odottelemassa, ja loppujen lopuksi muut matkakumppanini suuntautuivat muualle, joten olin lavataksin ainoa matkustaja. Se vaikutti myös hintaan, myöhemmin huomasin, että jouduin maksamaan kuusinkertaisen hinnan, lähes kymmenen euroa, mutta ei auttanut, oli pakko turvautua tällaiseen kyytiin, kun ei ollut enää pyörää käytössä.

Halusin tulla Krabiin sen kehuttujen maisemien takia, mutta ensivaikutelmana ainakaan Ao Nang ei vielä hirveästi säväyttänyt. Kaunista, kyllä, mutta ei ainutlaatuista.

Ao Nangin maisemaa.

Krabi on laaja alue, ja tekisi mieli kierrellä eri puolilla, mutta se on vaikeaa ilman kulkuvälinettä. Polkupyörien vuokraamoa en vielä ehtinyt bongata, moottoripyöriä kyllä olisi tarjolla. 

Päivittelen kuitenkin vielä tätä blogia, jos aihetta ilmenee, vaikkei se liittyisikään pyöräilyyn.

Auringonlasku Ao Nangissa.

Koh Samuin suojissa

"Koh Samui on hyvä lomakohde, jos haluaa kokea Thaimaan parhaat puolet tiivistettynä yhdelle saarelle", toteaa Antti Helin Thaimaan matkaoppaassaan. Olen samaa mieltä. Täältä löytyy kaikkea, mitä matkailija kaipaa. Saari on myös sopivan kokoinen, ei liian iso eikä pieni. Siellä riittää koettavaa useammallekin reissulle.

Sanan Samui alkuperästä ei ole varmaa tietoa, mutta se saattaa juontua kiinan kielen "suojasatamaa" tarkoittavasta sanasta. Monet ovat löytäneetkin sieltä suojapaikan, ja se onkin toiseksi suosituin saarikohde Thaimaassa Phuketin jälkeen. Näin korona-aikaankin saarella on yllättävän paljon turisteja. Normaaliaikaan rannoilla saattaa olla melkoista tungosta. Rauhallisempiakin rantoja toki löytyy.

Lipa Noi Beachillä oli tyynen rauhallista.

Aika saarella kului oleillessa, ja ehdin katsastaa vain "kivisimmät" nähtävyydet, jotka jostain syystä ovat suosittuja ja kylteillä hyvin opastettuja. Lamai Beachillä on paljon erikoisia kivimuodostelmia, varsinkin sen eteläpäässä. Kahdelle kivelle on annettu nimetkin, Hin Ta (Isoisä) ja Hin Yai (Isoäiti). Tarinan mukaan eräs vanha pariskunta lähti veneellä naapuriprovinssiin hankkimaan pojallensa puolisoa. He joutuivat myrskyyn ja hukkuivat. Kuoltuaan he muuttuivat kiviksi, jotka muistuttavat miehen ja naisen sukukalleuksia.

Hin Yai eli Isoäiti.

Hin Ta eli Isoisä.

Kolmas erikoinen kivi löytyy myös Lamain läheltä. Se muistuttaa sydäntä, ja senpä takia sitä kutsutaan Valentinen kiveksi viitaten pyhään Valentinukseen. Saari sopii siten hyvin myös romanttiseen lomailuun, ja monet matkatoimistot järjestävätkin sinne sopivia häämatkapaketteja.

Valentinen kivi muistuttaa sydäntä.

Erikoinen nähtävyys on myös Guan Yun patsas, jota ei voi olla huomaamatta saarta kiertävältä kehätieltä; se on 16 metriä korkea. Guan Yu oli kiinalainen soturi, joka tuntuu olevan tärkeä eri puolille maailmaa sijoittuneille kiinalaisyhteisöille. Myös Koh Samuilla on oma kiinalaisyhteisönsä.

Kiinalainen sankari Guan Yu.

Kiinalaisia vaikutteita näkyy mm. Fisherman's Villagessa.

Sanotaan, että Koh Samuilla kasvavat Thaimaan parhaimmat kookospähkinät. Niiden kasvatus olikin saaren pääelinkeino ennen kuin turismi valtasi alaa. 

Mies pudottelee kookospähkinöitä alas palmusta.

Tuoreita kookospähkinöitä ja muita kookostuotteita saarelta saa joka paikasta ja eri muodoissa. Parasta on kookosvesi suoraan avatusta pähkinästä juotuna:

Vietimme Koh Samuilla viisi päivää, mutta hädin tuskin ehdin kiertää koko saaren, kun pari päivää kului taas Charlotte-pyöräni korjaukseen, sen pinna oli katkennut jossain vaiheessa. Ainoa huono puoli täällä saarella tuntuu olevan, että kaikki maksaa hieman enemmän kuin mantereella, pyörän korjauskin maksoi nyt peräti kuusi euroa.

Ennen saarelle menoa en tiennyt sen olevan niin suosittu, mutta yllätyin positiivisesti. Luulen, että se vetää vertoja Phuketillekin (jossa en edelleenkään ole käynyt), sillä turismista huolimatta täällä on säilynyt vielä jotain alkuperäiseltäkin tuntuvaa.

Khanom - Koh Samui, 50 km + lautta

Koska meillä on vielä kolmisen viikkoa aikaa viipyä Thaimaassa, ehdimme tehdä vielä pienen saarihyppelyn. Thaimaan kolmanneksi suurin saari Koh Samui oli lähellä ja tuntui siihen juuri sopivalta paikalta.

Pyöräilimme siis ensin Khanomista Don Sakin lauttarantaan. Lauttoja saarille kulkee tuhkatiheään, joten meidän ei tarvinnut odotella ollenkaan, vaan pääsimme suoraan lautalle. Korona-aikaan asiaankuuluvasti meiltä kysyttiin Thailand Passeja, ne toimivat nyt myös koronapasseina, sillä niistä löytyi ilmeisesti tieto rokotuksistamme. Yritin ensin tarjota EU:n koronatodistusta, mutta se ei tuntunut täällä kelpaavan.

Saavutaan Koh Samuille.

Puolentoista tunnin lauttamatkan jälkeen saavuimme Koh Samuille. Thailand Passit tarkastettiin vielä kerran. Saari tuntui heti kotoisalta, lähes paratiisisaarelta, vaikka onhan täälläkin turismi selkeästi ykköselinkeino. Normaaliaikaan saari lienee tupaten täynnä, nyt se tuntuu sopivan väljästi kansoitetulta.

Saaren ympäri kulkee noin 50 kilometrin mittainen kehätie, jota lähdimme kulkemaan. Tie ei ole niin vuoristoinen kuin esimerkiksi Koh Changilla, joten sitä oli helppo pyöräillä. 

Valitsimme majapaikaksi Private Lodge Beachside Samui Lamain, koska hinta-laatu-suhteen piti olla hyvä tällä rannalla. Emme pettyneet, paikassa on uima-allas, se on minuutin kävelyn päässä rannalta, ja edullinen.

Lamai Beachillä.

Polku vie rannalle.

Omistajapariskunnan mies on ruotsalainen ja vaimo thaimaalainen, puhuvat tietysti hyvää englantia, mikä helpottaa kommunikointia. Tänne jäämme siis muutamaksi yöksi.

Private Lodgen pihalla.

Khanom - rantoja ja ravintoloita

Khanomia mainostetaan "koskemattomaksi" rantakohteeksi. Eihän tämä täysin koskematon ole, mutta hiljainen ja rauhallinen paikka kuitenkin. Toisaalta toivoisi, että rantoja olisi koskettu ja siivottu enemmän, sillä niille on kertynyt melkoisesti kaikenlaista roskaa ja törkyä.

Parasta Khanomissa ovat rannat, täällä on yksi Thaimaan pisimmistä hiekkarannoista, yhdeksän kilometrin Nadam Beach. 

Monsuunituulten aika jatkuu - myös Nadam Beachillä oli tuulista.

Khanomista löytyy myös pari "salaista" rantaa, jotka löytyvät ihan helposti hyvien opasteiden ansiosta.

"Salaisin" ranta Ao Thong Ching sijaitsee Khanomin pohjoispuolella.

Eteläpuolelta löytyy Ao Thong Yee.

Khanomin eteläpuolen rantatien jyrkät mäet sopivat kuntoiluun.

Khanomia voi suositella erityisesti kulinaristeille, sillä monet hyvät kokit ovat perustaneet sinne ravintoloita ilmeisesti kyllästyttyään ruuhkaisempiin turustipaikkoihin. Yksi heistä on suomalainen Mikko Vuori, joka tervehtii ystävällisesti asiakkaitaan Dusty Geckossa Khanomin keskustan Bang Noden pääkadulla. Ravintola tarjoaa sekä länsimaista että thai-ruokaa, ja monesti päivän erikoisuuksia listan ulkopuolelta, esimerkiksi tuoreesta tonnikalasta tehtyjä pihvejä, kun kävin siellä.

Dusty Gecko -ravintolaa isännöi Mikko Vuori.

Nadam Beachillä sijaitsee toinenkin suomalainen menestyvä yritys, Aava Resort, jonka perusti reppureissulla idean hotellista saanut suomalainen pariskunta. Aava vaikuttaa laadukkaalta, mutta lievästi ylihintaiselta paikalta. Asiakkaita siellä tuntuu silti riittävän koronasta huolimatta.

Aava Resort oli ensimmäisiä Khanomiin perustettuja hotelleja.

Aivan rannan tuntumassa tyylikkäässä Aalto-ravintolassa tarjoillaan herkullisia thai- ja länsimaisia ruokia.

Tyylikkäässä Aalto-ravintolassa voi nauttia myös meren läheisyydestä.

Lamae - Surat Thani - Khanom, 87 + 80 km

19.1.2022 Lamae - Surat Thani, 87 km

Lamae ei lamauttanut, vaan virkisti. Auringonnousun ihailun, aamiaisen ja aamu-uinnin jälkeen oli hyvä lähteä taas polkemaan kohti etelää.

Aurinko nousee Lamae Beachillä.

Rauhallisia rantateitä pitkin poljimme taas lähes 90 kilometriä Surat Thanin liepeille, mukavaan majapaikkaan, jonka ainut huono puoli oli, ettei sen lähellä ollut rantaa.

Erikoista maisemaa matkan varrelta.

Mielenkiintoista, että Surat Thanissa ylipäätään ei ole oikein rantakohteita. Tarkemmin tarkasteltuna rannikko on tässä kohtaa repaleista, vetistä, mangrovemetsää, joten hiekkarantoja alueella ei liene.

20.1.2022 Surat Thani - Khanom, 80 km

Aamulla ajoimme pikaisesti Surat Thanin kaupungin kautta 401-tielle. Sivuutimme kaupungin tällä kertaa olankohautuksella, sillä voimme poiketa siellä vielä paluumatkalla. Nyt päätimme jatkaa suoraan Siaminlahden rantaa itään päin Khanomiin.

Tämän päivän 80 kilometrin pyöräily oli ehdottomasti raskain päivä reissullamme tähän mennessä. Koska suuntauduimme itään päin, meillä oli koko ajan kohtalainen vastatuuli. Jostain syystä tuuli yhdistettynä kuumuuteen hyydytti minut täysin. Matka taittui keskimäärin 10 kilometrin tuntivauhtia. Toivottavasti meillä on vastaavasti myötätuuli täältä takaisin päin ajaessa.

Khanom tunnetaan vaaleanpunaisista delfiineistä. Niiden näkeminen tosin edellyttää veneretkeä merelle.

Khanom on pienehkö, "salaisuutena" säilynyt hiljainen rantakohde. Asetuimme erääseen bungalowiin aluksi pariksi yöksi. Naapurimme osoittautuivat suomalaisiksi, joiden kanssa ehdimme vaihtaa pari sanaa, ennen kuin he puolestaan jatkavat matkaa.

Bungalow, jossa yövymme ainakin pari yötä.

Chumphon - Lamae, 90 km

Sanotaan, että Chumphon on portti etelään. Sen kautta varmaan kulkeekin kaikki eteläiseen Thaimaahan suuntautuva liikenne. Monet jatkavat sieltä myös Koh Samuille ja muille Siaminlahden kauniille saarille.

Chumphonissa lienee myös kauniita rantoja, mutta ne ovat niin kaukana itse kaupungista, että kävimme vain pikaisesti yhdellä.

Kalastaja lähdössä apajalle.

Pak Hat Beachilla.

Kaupungissa ei näyttänyt olevan paljon katseltavaa, ja meillehän pääasia oli käydä maahanmuuttovirastossa (immigration office) uusimassa viisumi. Kun saimme vielä 30 lisäpäivää oleskella täällä, lähdimme tänään jatkamaan matkaa ainakin Surat Thaniin asti. Sinne on 180 kilometriä Chumphonista, mikä on mahdollista ajaa kahdessa päivässä.

Ajoimme aluksi suorinta ja tylsintä 41-tietä, koska maisematiet näyttivät niin mutkaisilla, että matka olisi hidastunut huomattavasti. Noin 70 kilometriä ajettuamme siirryimme hiljaisemmalle samansuuntaiselle 4134-tielle. 

Tyypillistä maisemaa näillä main. Sivuteillä liikenne on hiljaista.

Siltä olikin näppärä poiketa yöksi Had Lamae Resortille, joka sijaitsee taas vaihteeksi rannalla. Yöpyminen on kohtuuhintaista, vaikka täällä on uima-allas ja oma ranta. Myös aamiainen sisältyy hintaan. Meidän lisäksemme täällä taitaa olla vain muutama muu turisti. 

Had Lamaen rantaa.

Myös hotellin vieressä oleva ravintola on auki, ja koska en tänään halunnut lähteä kauemmas etsimään ruokapaikkaa, jäin syömään siihen. Olin ainoa asiakas.

Lomakylän ravintolassa on hiljaista.

Viisumia uusimassa, osa 2

Olin mielestäni valmistautunut hyvin ja varannut netissä ajan immigration-toimistoon heti klo 9:ksi aamulla. Palvelu oli ystävällistä, mutta meiltä puuttui todistus lomakkeen toisesta kinkkisestä kysymyksestä, osoitteesta Thaimaassa. Olimme kyllä merkinneet nykyisen majapaikkamme osoitteen lomakkeeseen, mutta se ei riittänyt. Siispä uudelleen hotellille kyseistä paperia hakemaan.

Sepon piti käydä myös valokuvaamossa, sillä hän ei ollut huomannut ottaa passikuvia matkalle mukaan. Kuvien ottokaan ei sujunut ihan kädenkäänteessä, vaan sielläkin joutui odottelemaan.

Vielä vaadittiin valokopio myös passin viisumisivusta. Kopiointipalvelu oli lähellä, ja kopion sai nopeasti. Tässä vaiheessa oli kuitenkin jo toimiston henkilökunnan ruokatunnin aika, ja jouduimme odottelemaan vielä sen ajan. Muuta jonoa toimistoon ei juurikaan ollut.

Virkailija naurahteli sepustuksilleni pyörämatkailusta ja löi uuden leiman passiin 30 päivän päähän, 17. helmikuuta asti. Vinkiksi hän antoi meille vielä lomakkeet  joissa hyväksymme viisumiajan ylityksestä seuraavan sakkorangaistuksen. 30 lisäpäivää saa luvan riittää tätä maata toistaiseksi, emmekä aio enää yrittää anoa lisäaikaa oleskeluumme.

Viisumia uusimassa, osa 1

Tällä viikolla paljastui, että olin tulkinnut viisumimme viimeisen voimassaolopäivän väärin. Olen sekoittanut kaksi käsitettä: viisumin voimassaolon ja oleskeluluvan. Thaimaan Helsingin suurlähetystön antama viisumi on vain lupa tulla Thaimaahan tietyn ajanjakson aikana. Siinä oleva viimeinen voimassaolopäivä tarkoittaa päivää, jolloin viimeistään täytyy saapua maahan (eikä maasta poistumispäivää).

Varsinaisen viisumin eli oleskeluluvan saa leimana passiinsa lentokentällä. Turistiviisumilla se on 60 päivää. Tätä leimaa emme aikaisemmin huomanneet ihmetellä, vaan luulimme, että olimme saaneet 90 päivän viisumin. Tajusin tämän vasta, kun luin ohjeita tarkemmin. Tosin olisi se pitänyt tajuta passia katsomalla, siihen oli selkeästi leimattu 18 Jan 2022.

Ihan selkeä leima, kun ymmärtää katsoa.

Viisumin uusimiselle tulikin yhtäkkiä kiire. Uusimisanomuksia voi tehdä "immigration officessa", joita on isommissa kaupungeissa. Lähin sellainen on Chumphonissa, jonne olemme nyt pyöräilleet. Toimisto ei ole auki viikonloppuisin, joten meidän täytyy luottaa nyt siihen, että ehdimme tehdä anomuksen päivää ennen voimassaolon päättymistä eli huomenna maanantaina (suosituksen mukaan se kannattaisi tehdä noin viikkoa aikaisemmin).

Laitoin Thaimaan suomalaisten Facebook-ryhmään kysymyksen, onko kenelläkään viimeaikaisia kokemuksia viisumin uusimisesta. Lähinnä mietin, vaikuttaako nykyinen nouseva omikron-tartuntojen määrä viisumien uusimiseen. Vastauksia tuli muutama, ja ainakin Bangkokissa ja Hua Hinissä uusiminen oli hoitunut helposti. Meidänkin olisi kannattanut tehdä se Hua Hinissä, mutta silloin se ei käynyt mielessäkään.

Jos viisumiamme ei jatketa, meille tulee kiire matkata tiistaiksi Bangkokiin ja varata lento Helsinkiin. Viisumin ylityksestä seuraa ainakin sakkoja, pahimmassa tapauksessa voi joutua vankilaan tai saada ikuisen porttikiellon Thaimaahan.

Ban Krutissa tulostin viisumin uusimisen anomuslomakkeen. Hankalin kysymys on perustelu, miksi viisumia halutaan pidentää. Riittäisikö vastaukseksi "halu ihailla kaunista maatanne pitempään"? Tätä kysymystä täytynee vielä miettiä. Huomenna joka tapauksessa selviää, saammeko vielä jäädä tähän kauniiseen maahan.

Pak Khlong - Chumphon, 60 km

Jatkoimme kuninkaallista rannikkotietä, jolle meri näyttäytyi edelleenkin vain silloin tällöin. Tie jatkui myös mukavan mäkisenä. 40 kilometriä ennen Chumphonia pysähdyimme uimaan toistaiseksi "viimeiselle rannalle" ennen kaupunkia Ao Bo Mao Bayssä.

"Viimeisellä rannalla" Ao Bo Mao Bayssä oli hiljaista.

Pian tämän jälkeen tie kääntyi sisämaahan päin ja kohti Chumphonia, joka sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä meren rannasta.

Ao Bo Mao Bayssä huomio kiinnittyi rannan roskaisuuteen. Roskat olivat kerääntyneet sinne varmaankin mereltä, mutta etenkin muoviroskaa näkee kaikkialla Thaimaassa.

Rannat ovat toisinaan hyvin roskaisia.

Joidenkin uutisten mukaan Thaimaassa olisi jo havahduttu muoviroskan määrään ja kertakäyttöiset muovipussit olisi jopa kielletty. Tämä kielto ei valitettavasti tunnu olevan vielä / enää voimassa. Vesi juodaan muovipulloista. Kaikki juomat juodaan pillejä käyttäen - ja ne ovat muovisia. Kun käyt lähi-7-11:ssä (R-kioskia vastaava kauppa), ostoksesi pakataan aina uuteen muovipussiin - ellet ole valppaana ja ota omaa kassiasi esiin oikealla hetkellä. Muovipulloja ilmeisesti kerätään jollain tavalla, mutta mitä niille sitten tehdään, en ole vielä saanut selville.

Muovipullojen keräysastia, joita ei suinkaan ole näin näkyvästi joka paikassa 

Ban Krut - Pak Khlong, 80 km

11.-15.1.2022 Ban Krutissa Buddhan huomassa

Ban Krutissa on oikeastaan vain yksi nähtävyys, Khao Thong Chain kukkulalla sijaitseva buddhalaistemppeli. Sinne kiipesin eräänä päivänä.

Ylhäinen temppeli.

Kultainen Buddha katselee jälleen maailmaa lempeästi.

Ovi on kuin taulun kehys.

Temppelin lisäksi Ban Krutista löytyy muutama lomakylä ja majoitusliike sekä ravintoloita. Ja tyhjää hiekkarantaa riittää loputtomiin. Ainoa huono puoli on, että täällä vallitsee sama aallokkoa aiheuttava itäinen ilmavirtaus kuin yleensä Siaminlahden länsipuolella. Rannat soveltuvat paremmin aurinkokylpyihin kuin uimiseen.

Perjantaina tapahtui sellainenkin ihme, että satoi vettä muutaman minuutin ajan, ensimmäisen kerran kunnolla matkamme aikana. Siinäpä tärkeimmät tapahtumat neljän päivän ajalta.

15.1.2022 Ban Krut - Pak Khlong, 80 km

Tänään tavoitteenamme oli päästä suhteellisen lähelle Chumphonin kaupunkia, pääsimmekin noin 50 kilometrin päähän. Kilometrejä kertyi melkoisesti ensinnäkin siksi, että valitsimme lähimpänä rantaa kulkevat tiet (eikä suorinta reittiä). Meri näyttäytyi aika ajoin, ja reitti olikin merkitty taas "Royal Coast Roadiksi". Tie oli mukavan mutkainen ja kumpuileva, sisältäen sopivasti sekä ylä- että alamäkiä.

Mangrovemetsää matkan varrella.

Bang Boetin autiota hiekkarantaa, mutta myös valitettavan roskaista. Tästä kylästä emme löytäneet majapaikkaa.

Toinen syy kilometrien kertymiseen oli se, että tällä osuudella oli niukasti majapaikkoja. Täällä päin Thaimaata on ilmeisesti hyvin hiljaista myös normaaliaikaan. 

Ohitimme myös Thaimaan suurimmiksi mainitut hiekkadyynit Noen Saissa. Vähän kuin Yyterissä, paitsi nämäkin pehmeähiekkaiset rannat olivat täysin autiot, eikä lähistöllä ollut minkäänlaisia palveluita, leirintäalueita tai muita majoitusliikkeitä.

Nykyinen majapaikkammekin on aika korvessa, ensimmäisen kerran emme löytäneet minkäänlaista ruokapaikkaa läheisyydestä. Pari kauppaa sentään, joista ostimme retkimuonaa, jolla selviämme hyvin huomiseen asti.

Tämä Buddha tervehtii ohikulkijoita Wat Kaeo Prasertin temppelin luona.

Klong Wan - Huai Yang - Ban Krut, 60 km

10.-11.1.2022 Klong Wan - Huai Yang - Ban Krut, 60 km

Hitaan matkailun periaatteiden mukaisesti etenimme vain 60 kilometriä kahden päivän aikana. Lisäkilometrejä aiheutui paluulta "oikotieltä" takaisin sekä vierailusta eräällä vesiputouksella.

Oudolta tuntuu, että rannat ovat välillä tavoittamattomissa, vaikka olemme lähellä niitä. Hua Hinistä etelään ei kulje yhtenäistä rantatietä, vaan täytyy koukata välillä sisämaan ja vilkkaan 4-tien kautta. Rantateiltäkään ei aina ole näkyvyyttä merelle. Tulee ikävä Kroatiaa, jossa meri oli melkein koko ajan näkyvissä.

Lähdimme eilen kuitenkin pyöräilemään aluksi rantatietä pitkin ja ohitimme Waghorin akvaarion, tiedepuiston ja kuningas Mongkutin patsaan.

Waghorin tiedepuisto on perustettu kuningas Mongkutin muistoksi. Mongkut itse tuli tutkimaan auringonpimennystä Waghoriin.

Löysimme mielestämme hyvän oikoreitin, mutta jostain syystä yksi ratkaiseva tie oli suljettu ja jouduimme palaamaan takaisin ja koukkaamaan inhoamamme 4-tien kautta. Muutaman kilometrin jälkeen pääsimme taas lähelle rantaa ja jäimme Huai Yangin pieneen kylään yöksi.

Thaimaa on näillä seuduilla kapeimmillaan, ja Myanmarin rajalle on vain noin kymmenen kilometriä.

Myanmarin rajamailla.

Huai Yangissa on myös pieni kansallispuisto, jossa on vesiputous aivan Myanmarin rajan lähellä. Päätin mennä käymään siellä aamulla, kun sinne oli vain se kymmenen kilometrin matka. Kyllä kannatti, vaikka nyt kuivaan aikaan vesiputous ei ehkä ollut parhaimmillaan:

Vesiputousvierailun jälkeen jatkoimme matkaa tylsähköä 4-tietä etelään, kunnes käännyimme taas pienemmille teille kohti rantaa. Niitä olikin miellyttävämpi ajaa, vaikka välillä kulkukoiralaumat niiden varrella ärisivät uhkaavasti.

Päädyimme Ban Krutiin, jota mainostetaan alueeksi, jossa on vähän turisteja. Paradoksaalisesti varmaan juuri sen takia monet muutkin ova asettuneet tänne. Emme siis ole ainoat ulkomaalaiset täällä, kyllä täällä on muitakin. Jäämme tänne kuitenkin neljäksi yöksi - rannalle rentoutumaan.

Ei aivan autiota hiekkarantaa Ban Krutissa.

Täällä majoitumme neljä yötä.