Sähläykseen kului sen verran aikaa, että lähdimme Saraburista vasta puolen päivän aikaan. Kun pääsimme kaupungista, näimme kaukaisuudessa siintäviä vuoria, ja tiellä alkoi olla muutamia mäkiäkin. Eräässä alamäessä pyörästäni kuului pahaenteistä klonksuntaa. Repun ympärillä tarakalla ollut "mustekala" oli irronnut ja kiertynyt takarenkaan rataspakkaan. Tälläkin kerralla selvittiin säikähdyksellä, eikä suurempia vaurioita syntynyt. Matkan jatkuminen on pienestä kiinni.
Tuuli oli tänäänkin kohtalainen, mutta lähinnä sivumyötäinen. Saavuimmekin hyvissä ajoin päämääräämme, Khao Yain kansallispuiston reunamille. Khao Yain kansallispuisto on Thaimaan ykkönen ja kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Se sijaitsee enimmäkseen 600-1000 metrin korkeudessa, joten totesimme, että nykyisillä kulkuvälineillämme ei kannata lähteä varsinaiseen puistoon seikkailemaan.
Olemme nyt tosiaan sen reunamilla, Cha Omin alueella, jossa on paljon leirintäalueita. Asetuimme yöksi yhteen niistä, Rai Phuka Myaoon, ja vuokrasimme teltan. Edessä siis telttayö, mukavaa vaihtelua.
Jotain sääskien sukulaisia, mutta pienempiä verenimijöitä tuntuu olevan runsaasti, ja kaskaiden laulannalta ei kuule omia ajatuksiaan. Mutta kuitenkin, ihana päästä hetkeksi eroon kaupunkien liikennevilinästä. Nyt alkoi pieni sade, mutta ystävällinen henkilökunta tuli siirtämään telttamme suojaan sateelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti