Maisemat muuttuivat maalaismaisemmiksi kunnolla vasta Ayutthayan jälkeen; tähän asti teiden varsilla on ollut koko ajan asutusta. Myös liikenne väheni, ja pyöräily oli suorastaan leppoisaa hyvillä teillä. Tasaisuudellaan maisemat muistuttavat yllättävästi Viroa, vaikka, hm, täällä kasvaa jonkin verran enemmän riisiä ja banaaneja.
Aurinkokin paistoi kunnolla ensimmäisen kerran koko päivän, aikaisemmin on ollut aina jonkin verran pilvistä. Aurinkovoiteista huolimatta ihomme taisi hivenen kärähtää.
Kuumuuden lisäksi vastatuuli vei voimia, vaikka tuuli sinänsä oli virkistävää. Vastatuuli vahvistui Saraburia lähestyttäessä, mutta jaksoimme hyvin perille asti.
Suhteellisen lähellä olisi ollut myös Lopburi, "apinoiden kaupunki", jossa apinat saavat vapaasti rellestää. Kommunikointi apinoiden kanssa ei tuntunut houkuttelevalta, joten skippasimme sen.
Tulimme Saraburiin senkin takia, että ajattelimme pistäytyä "läheisessä" Khao Yain kansallispuistossa. Nyt huomaamme, että sinne on vielä ainakin 40 kilometriä, virallisille porteille puolet enemmän.
Saraburissa on noin 67 000 asukasta, eikä tämä liene mikään turistimagneetti. Ihan mukava paikka viettää yksi yö ja tehdä jatkosuunnitelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti