Tänään jätimme hyvästit Välimerelle ja Ranskan Rivieralle ja haikein mielin alamme suuntautua pohjoiseen. Haikeutta helpottaa se, että kevät on täällä jo pitkällä. Omena- ja kirsikkapuut ja monet kukat kukkivat, puihin ilmestyy lehtiä, linnut laulavat ja kurkiaurat valmistautuvat matkalle pohjoiseen. Tässä on sekin hyvä puoli, että saamme kokea kevään ikään kuin kahdesti, ensin täällä ja sitten koti-Suomessa (huhtikuusta alkaen).
Jäähyväiset Marseillelle ja Välimerelle (tällä reissulla).
Silta Marseillen lähellä.
Martiguesissa tuli vastaan nostosilta.
Tämä pengertie näytti kartalla paremmalta kuin luonnossa...
Kirsikka- ja omenapuut kukkivat matkamme varrella.
Rupeamme taas joki-ihmisiksi ja seurailemaan Rhône-jokea Lyoniin asti. Pääsimme tänään Saint-Martin-de-Crauhun, noin kymmenen kilometrin päähän Arlesista, joka sijaitsee Rhônen varrella. Vaihteeksi löysimme leirintäalueen, joka oli auki. Maksoimme teltan paikasta (ja lämpimästä suihkusta) 20 euroa, millä hinnalla Kroatiassa ja Albaniassa sai kokonaisen huoneiston.
Yöllä heräsin sateen ropinaan, mutta teltta piti vettä! Sade ei onneksi kestänyt kauaa, joten pysyimme kuivina.
11.3.2021 Saint-Martin-de-Crau - Avignon -Roquemaure, 70 km
Tänään reitillemme osui kaksi historiallista kaupunkia, Arles ja Avignon. Molemmissa olen käynyt aikaisemminkin, ja koska historiallisiin nähtävyyksiin perehtyminen olisi vaatinut enemmän aikaa, pistäydyimme kaupungeissa vain pikaisesti.
Koko Arlesin kaupunki on kirjattu Unescon maailmanperintökohteeksi. Muinaiset kreikkalaiset perustivat sen 500-luvulla eaa., ja sittemmin sen valtasivat mm. roomalaiset. Siellä on paljon hyvin säilyneitä roomalaisajan jäänteitä, kuten amfiteatteri, kylpylä ja teatteri; nekin on merkitty Unescon luetteloon.
Arlesin amfiteatteri on rakennettu 100-luvulla eaa.
Arles tunnetaan myös Vincent van Goghista, joka asui siellä vain noin vuoden, mutta ehti maalata sinä aikana noin 300 taulua.
Arlesia Rhônen varrella.
Vanha Silta vie Le Petit Rhônen yli.
Avignon sijaitsee Arlesista noin 40 kilometrin päässä. Suunnistimme sinne Rhône-joen vartta kulkevia teitä pitkin. Avignon tunnetaan kai parhaiten Paavien palatsistaan, paavit asustivat siellä lähes 70 vuotta 1300-luvulla. Palatsissa on hieno museo, jossa olen käynyt aikaisemmalla reissulla, nyt se oli koronan vuoksi suljettu.
Pyöräilimme vielä lähes parikymmentä kilometriä Avignonista Roquemaure-nimisen kylän lähelle. Yövymme metsässä teltassa (kun lähistöllä ei ollut oikein muita majoituspaikkoja).
Avignonia, oikealla Paavien palatsi.
Pont Saint-Bénézet eli kuuluisa Avignonin silta, joka on rakennettu 1100-luvulla. Silta ei johda mihinkään, sillä sen toinen puolisko romahti jo 1600-luvulla joen tulviessa. Tynkä silta on haluttu säilyttää historiallisena muistomerkkinä, ja on hyväksytty jopa Unescon maailmanperintöluetteloon.
Tarkoituksena oli pyöräillä tätä Via Rhôna - pyörätietä pitkin, mutta pettymykseksi se osoittautui soratieksi ainakin Arlesin ja Avignonin välillä, joten pyöräilimme Rhônea seurailevia autoteitä pitkin, mikä sujui mainiosti kohtalaisen vilkkaassa liikenteessä.
Kurjet kokoilivat joukkojaan matkalle pohjoiseen. Kummatkohan ovat aiemmin perillä Suomessa, ne vai me?
Try to enjoy local wines
VastaaPoista