Viisi kuukautta pyörän satulassa - mitä jäi mieleen

Viiden kuukauden pyörämatka - miksi?

Kumppanini Seppo myi yrityksensä syksyllä 2020 ja halusi ottaa kunnon irtioton. Samaan aikaan minäkin halusin pitää breikin etäyöstä ja hakeuduin vuorotteluvapaalle. Sepon ajatuksia matkastamme voi lukea Iltalehden haastattelusta, joka on tehty joulun aikaan 2020: https://www.iltalehti.fi/matkajutut/a/c569dda5-1a4a-47c5-b385-ce08c29dea89

Kun suunnittelimme matkaa syksyllä 2020, ajattelimme, että koronatilanne on menossa parempaan suuntaan, ja koko koronaviruspandemia olisi ohi viimeistään loppuvuoteen mennessä. Toisin kuitenkin kävi, ja tilanne vain paheni.

Lähdimme kuitenkin matkaan marraskuussa 2020. Ajattelimme, että pyöräillen voisimme matkata koronaturvallisesti, maisemia ihaillen ja väkijoukkoja vältellen. Jouduimme tosin tekemään muutaman laiva- ja junamatkan, mutta nekin sujuivat loppujen lopuksi hyvin mm. kanssamatkustajien vähyyden takia.

Pyöräilimme seitsemässä maassa marraskuusta 2020 maaliskuuhun 2021. Selvisimme matkasta ilman tapaturmia ja sairauksia - tämä on todiste siitä, että myös pandemian aikaan on mahdollista matkustaa turvallisesti. Emme olleet ihan ainoita "hulluja" - viiden kuukauden aikana kohtasimme yhteensä seitsemän muuta ulkomaalaista pyörämatkaajaa Albaniassa ja Ranskassa.

Saksa - Travemündestä Lüneburgiin

Saavuimme Saksaan laivalla marraskuun alussa juuri, kun siellä alkoi lockdown, ja hotellit sulkeutuivat turisteilta. Ehdimme pyöräillä ja telttailla siellä vain pari päivää, kunnes oli pakko suuntautua muualle. Jos tilanne olisi ollut normaali, olisimme pyöräilleet Saksan läpi Ranskaan, sieltä Espanjaan ja Portugaliin, jossa olisimme viettäneet talviajan.

Saksassa olisi tehnyt mieli pyöräillä pitempäänkin - ehkä ensi kerralla.

Evästauolla Lauenburgissa Elben rannalla.

Italia - Veronasta Triesteen

Lüneburgista matkustimme Münchenin kautta Pohjois-Italiaan Veneton alueelle, joka marraskuussa oli "keltaista" eli lievintä aluetta koronan kannalta. Ajelimme mm.Veronan ja Gardajärven autioilla teillä, ja sieltä jatkoimme Venetsian lähelle Mestreen, josta aloimme seurailemaan Adrianmeren rannikkoa.

Pohjois-Italiasta jäivät mieleen jotkut hyvät pyörätiet, tyhjät turistikohteet, tylsät suorat tiet Venetsian ja Triesten välillä, mutta toisaalta hienot Adrianmeren maisemat, jotka alkoivat vähän ennen Triesteä.

Gardajärvellä oli hiljaista.

Paras pyörätie: Biffis-kanavan varrella Veronan lähellä kulkeva pyörätie

Biffis-kanavan pyörätie

Slovenia - muutama kilometri rannikkoa pitkin

Ylitimme marraskuussa helposti myös Slovenian ja Kroatian rajat. Sloveniaan pääsi Italiasta pyörätietä pitkin, minkäänlaista rajatarkastuspistettä ei ollut. Slovenialla on vähän rantaviivaa, joten sen läpi pyöräili parissa tunnissa. Mieleen jäi hieno pyörätie Adrianmeren rannalla Koperin lähellä.

Paras pyörätie: EuroVelo 8, etenkin Koperin lähellä

Hieno pyörätie Sloveniassa.

Kroatia - Adrianmeren valtatiellä

Kroatiassa vietimme loppujen lopuksi pisimpään, kaksi kuukautta. Pyöräilimme läpi koko sen rannikon Adrianmeren valtatietä eli Jadranska Magistralaa pitkin. Rannikko on upea: turkoosi meri ja jylhiä vuoria, kauniita vanhoja kaupunkeja, erikoisimpina Dubrovnik, Rovinj ja Split.

Rovinj on kaunis kaupunki.

Pysähdyimme neljäksi viikoksi Cavtatiin Dubrovnikin lähelle, jossa vietimme mm. joulun pyhät.

Cavtat

Parhaat pyöräilykokemukset:
Pyöräilyn kannalta Kroatiasta jäi mieleen ehkä elämäni paras pyöräilypäivä: parinkymmenen kilometrin loivahko alamäki Plominista Opatijaan 66-tietä.

Tästä alkoi noin 20 kilometrin alamäki Opatijaan asti.

Jadranska Magistrala maisemineen, mäkineen, mutkineen ja siltoineen oli kaiken kaikkiaan mahtava pyöräilykokemus. Se oli myös haasteellinen, paikoin jopa vaarallinen pyöräillä.

Jadranska Magistrala

Montenegro - Herceg Novista Ulcinjiin

Seuraavaksi tuli vastaan Montenegron raja, jota aluksi arastelimme, käännyimme jo takaisin pohjoiseen ja ajoime Stoniin asti, kunnes kuulosti, että Montenegroonkin voisikin mennä. Siispä käännyimme vielä takaisin etelään, ja rajan ylitys onnistuikin helposti. Kyllä kannattikin, sillä Kotorinlahden maisemat olivat ehkä matkamme vaikuttavimmat.

Vaikuttavin maisema: Kotorinlahti

Kotorinlahti

Albania - Shkodërista Vlorëën

Eipä aikaakaan, kun tuli vastaan Albanian raja, mikä myös aluksi arvelutti, mutta koska tuntui olevan auki, uskaltauduimme myös sinne. Albania on mielenkiintoinen maa, jossa vierailua ehdottomasti suosittelen. Sen tunnelmaa on vaikea kuvailla, se täytyy kokea. Kaupungit ovat periaatteessa nykyaikaisia, mutta niissäkin vallitsee tietynlainen kaaos. Maaseudulla eletään vielä paikoin melko vanhanaikaisesti. Ihmiset ovat todella ystävällisiä.

Eteläisin paikka, jossa kävimme, oli Orikum. Siitä eteenpäin emme enää jatkaneet, sillä edessä olisi ollut melkoinen vuoren ylitys. Hautasimme tällä kertaa myös haaveen Kreikkaan asti etenemisestä, sillä siellä olisivat olleet ilmeisesti kovat liikkumisrajoitukset.

Orikum

Albania pyöräilymaana: Albanian rannikolla on helppo pyöräillä, koska maasto on tasaista ja tiet ovat enimmäkseen hyväkuntoisia. Myös albanialaiset pyöräilevät paljon. Pyöräteitä ei maaseudulla juurikaan ole, mutta pyöräily sujuu myös maanteillä, vaikka autot ajavat lujaa. Ajoimmepa pienen pätkän moottoritietäkin, eivätkä autoilijat siitä huomauttaneet.

Albaniassa pyöräillään paljon.

Italia - Anconasta Latteen

Orikumista ja Vlorësta käännyimme takaisin pohjoiseen ja Durrësiin, josta pääsi laivalla Italian Anconaan. Nyt voin myöntää, että laivalla matkaamme hieman ihmeteltiin ja kysyttiin, miksi olemme niin kaukana kotoa. Passintarkastuksessa Anconassa meille annettiin periaatteessa 36 tuntia aikaa kulkea Italian läpi Ranskaan; lupasimme matkustaa sen junalla mahdollisimman nopeasti. Jatkoimme kuitenkin pyöräilyä, ja yövyimme noin puolet öistä teltassa. Matka Anconasta itärannikkoa pitkin Comacchioon, Italian halki Po-joen vartta länsirannikolle ja Italian Rivieraan pitkin Ranskaan kesti lähes kaksi viikkoa.

Comacchio on viehättävä pikkukaupunki.

Mukava pyöräilykokemus: Turchinon sola, joka kuuluu myös Milano - Sanremo -pyöräkilpailun ohjelmaan

Tästä alkoi alamäki Voltriin Välimerelle Genovan lähelle (Turchinon sola).

Mielenkiintoinen pyörätie: Ligurian Ponenten pyörätie (Pista Ciclabile del Ponente Ligure), 26 km

Capo Neron kevyen liikenteen tunneli (1,7 km).

Ranska - Mentonista Neuhaeuseliin

Ranskan rajan ylitys kävi taas helposti. Ranskan Rivieralla Mentonista Théoule-sur-Meriin koronatilanne tosin oli paha, ja siellä oli paikallisia sulkuja viikonloppuisin. Yritimmekin pyöräillä tuon alueen läpi mahdollisimman nopeasti.

Jatkoimme Rhônen laaksoa pohjoiseen, ja sieltä Reinin laaksoon ja vähitellen Saksan puolelle. Ranskassa oli paljon hyviä pyöräteitä, kuten ViaRhôna ja EuroVelo 6 ja 15 -reitit.

Parhaat pyörätiet: ViaRhôna, EuroVelo 6, EuroVelo 15

Saksa - Baden-Badenista Travemündeen

Myös Ranskan ja Saksan rajan ylitys Reinin yli oli helppoa, ei minkäänlaisia rajatarkastuksia. Reinin lähellä oli hyviä pyöräteitä. Baden-Badenista jatkoimme junalla Lyypekkiin ja sieltä Travemündeen ja Suomeen.

Reinin varrella on hyviä pyöräteitä.

Majoitukset

Italiassa ja Ranskassa yövyimme enimmäkseen halvoissa hotelleissa, 30-50 euroa /yö. Teltassa yövyimme 18 kertaa. Kroatiassa, Montenegrossa ja Albaniassa yövyimme yksityismajoituksissa, "apartmaneissa". Ne olivat hyvin varustettuja huoneistoja, joissa oli 1-2 huonetta ja keittiö tai keittotila. Ne olivat myös edullisia, 20-30 euroa /yö. Apartmanit olivat erinomainen tapa majoittua korona-aikaan, sillä niihin oli yleensä oma sisäänkäynti. Aina emme nähneet isäntiäkään, vaan huoneistojen lukot avautuivat koodeilla.

Majoitusten varaaminen oli helpohkoa, ja niitä oli riittävästi tarjolla korona-aikaankin. Käytimme enimmäkseen Bookingia; tosin pari kertaa siellä oli varattavissa kohde, joka ei ollutkaan auki. Aukiolo oli syytä varmistaa ennen varauksen tekemistä. Muutaman kerran käytimme myös Airbnb:tä, myös sitä kautta kannattaa olla yhteydessä majoittajaan ennen varauksen tekemistä. Sielläkin oli vaihtelua, jotkut toivottivat tervetulleeksi hyvin nopeasti, toiset valittaen totesivat, etteivät voi vastaanottaa vieraita lyhyellä varoitusajalla.

Ruokailu ja ravintolat

Matkamme aikana vain Montenegrossa ja Albaniassa ravintolat olivat normaalisti auki. Myös Kroatiassa ne olivat aluksi auki, mutta suljettiin joulukuussa. Italiassa aukiolo riippui siitä, oltiinko "keltaisella" (auki) vai "oranssilla" (suljettu) alueella. Ranskassa ja Saksassa ravintolat olivat kiinni, mutta noutoruokaa oli tarjolla.

Kävimme ravintoloissa syömässä vain muutaman kerran. Terassikahvit joimme useammin mm. Kroatiassa, Albaniassa ja Montenegrossa.

Teimme ruuat ja kahvit enimmäkseen itse apartmanien keittiöissä tai retkikeittimellä. Näin olisimme tehneet normaaliaikaankin, joten ravintoloiden kiinniolo ei haitannut, kun ruokakaupat sentään olivat auki. Paikallisten herkkujen maistelu useammin olisi kieltämättä ollut mukava lisä matkaamme.