Hiljaiseloa Cavtatissa

Maa järisi taas tänä aamuna viiden magnitudin voimakkuudella Zagrebissa ja sen lähistöllä. Henkilövahingoilta on onneksi vältytty, mutta rakennukset ovat kärsineet vahinkoja.

Järistykset eivät nyt tuntuneet täällä asti, mutta on täälläkin niitä koettu, viimeksi vuonna 1996. Dubrovnik on tuhoutunut pari kertaa maanjäristyksissä.

Cavtatissa joulu sujui rauhaisasti hiljaiselossa ja -olossa. Ainoastaan sade ja tuuli ovat rajoittaneet ulkoiluharrastuksia, joten emme ole paljon liikkuneet viime päivinä. Tänään yritimme tähdätä ylemmäs Ronald Brownin polkua pitkin, mutta tuulen takia oli pakko kääntyä takaisin. Palaan tähän polkuun myöhemmin, jos jonain päivänä pääsemme pitemmälle. Sadetta ja tuulta tosin on luvassa edelleen lähipäiviksi.

Cavtat ylhäältä päin nähtynä.

Ennen sadepäiviä ehdimme tutustua hieman Konavlen kuntaan pyöräillen. Tämähän on Kroatian eteläisin kunta, joka rajoittuu Montenegroon etelässä ja Bosnia & Hercegovinaan idässä. Täällä on lukuisia pikkukyliä, joista Cavtat on suurin, vaikka täälläkin on vain noin 2000 asukasta.

Konavlen nimi johtuu kanaaleista, "kanali", ja täällä onkin lukuisia pieniä jokia. Kunnassa on vuoristoinen yläosa ja tasankoinen alaosa. Molemmissa on mukavia pikkuteitä, joita on kiva pyöräillä. Eteläosassa ja rannikon lähellä on myös lähes satumaisia sypressimetsiä. 

Sypressit reunustavat eteläisen Konavlen teitä.

Tasangolla puolestaan harrastetaan lähinnä viinin ja hedelmien viljelyä. Seudun omasta rypäleestä, malvasia dubrovačkasta, valmistettu viini onkin erittäin hyvää.

Dubrovnik - Cavtat, 18 km + uusia rajoituksia

Dubrovnik ei tuntunut sittenkään paikalta, johon haluaisi jäädä pitemmäksi aikaa, ja monien ihmisten suosituksesta siirryimmekin tänään vielä muutaman kilometrin kohti etelää, Cavtatin pikkukaupunkiin.

Ensivaikutelma on, että tämä on tosiaan kaunis paikka, ja nyt todella hiljainen. Täällä voi jopa pyöräillä, ja lähistöllä tuntuu olevan mielenkiintoisia paikkoja, jonne voimme tehdä pyöräretkiä.

Cavtat on kaunis pikkukaupunki.

Uusia rajoituksia Kroatiassa

Ihmisten liikkumista rajoitetaan myös Kroatiassa joulun aikaan. Läänien rajoja saa ylittää vain hyvällä syyllä. Rajoitukset ovat voimassa ainakin 8. tammikuuta 2021 asti.

Tämä sopii meille ihan hyvin. Olemme nyt Kroatian eteläisimmässä läänissä, eikä meillä ole toistaiseksi tarvetta poistua täältä. Majoitusliikkeet saavat edelleen olla auki, ja voimme jäädä nykyiseen majapaikkaamme pitemmäksi ajaksi.

Dubrovnik korona-aikaan: muurien ulkopuolella

Muurien läheisyydessä Pilen puolella kiinnittyy huomio "Dubrovnikin Gibraltariksi" mainittuun Lovrjenac-linnoitukseen, joka on rakennettu 1100-luvulla. Nykyään siellä järjestetään konsertti- ja teatteriestyksiä.

Lovrjenac-linnoitus vanhan kaupungin naapurissa.

Vähemmän hauska historia on Pločen puolella 1600-luvulla rakennetulla Lazaretilla, johon joutuivat 40 päiväksi karanteeniin kaikki Dubrovnikiin pyrkivät. Myös Lazaretissa järjestetään nykyään erilaisia kulttuuritapahtumia. Lokakuussa siellä pidettiin tapahtuma "digitaalisille nomadeille" eli etätyön tekijöille, joita nyt houkutellaan ihan virallisesti jäämään asumaan kaupunkiin pitemmäksi aikaa.

Lazaretiin joutuivat 40 päivän karanteeniin kaikki muukalaiset.

Korona-aikaan sopivaa liikuntaa on esimerkiksi kapuaminen Srd-vuorelle, joka kohoaa 412 metrin korkeuteen. Sesonkiaikaan sinne pääsisi parissa minuutissa köysihissillä, mutta koska se on nyt suljettu, kävelimme sinne helposti polkua pitkin puolessa tunnissa. Tämä kivinen serpentiinipolku symbolisoi ilmeisesti Via dolorosaa, sillä sen mutkissa on teoksia, jotka kuvaavat ristiä kantavaa Jeesusta. 

Kivinen "Via dolorosa" johtaa Srd-vuorelle.

Ylhäällä vuorella on 1800-luvulla Napoleonin joukkojen rakentama Fort Imperial -linnoitus, ja valkoinen risti, joka näkyy alas kaupunkiin asti.

Valkoinen risti Srd-vuorella on tehty Bracin saarelta saadusta valkoisesta kivestä.

Linnoitus oli sotatantereena viimeksi vuonna 1991 Jugoslavian hajoamissotien aikaan, josta muistuttaa siellä esillä oleva valokuvanäyttely.

Srd-vuorelta on myös mahtava näköala Dubrovnikin kaupunkiin, merelle ja ympäröiville vuorille.

Dubrovnikin parhaat palat ovat siis vanhakaupunki ja sen ympäristö. Lisäksi sataman alueella ja Lapadin niemellä on mukavia kävelyreittejä. Pyöräily ei siellä ole kovin helppoa.

Auringonlasku Srdillä.

Dubrovnik korona-aikaan: muurien sisällä

Olen toista kertaa Dubrovnikissä. Edelliselläkin kerralla oli joulukuu, joten minulla ei ole kokemusta siitä, millaista täällä on sesonkiaikaan - ilmeisesti lähes sietämätöntä, kuumaa ja tungosta.

Nyt on väljää ja juuri sopiva sää: aurinko paistaa ja lämmittää mukavasti. Myös joulukuu on hyvää aikaa vierailla tässä kaupungissa, varsinkin jos ravintola- ja kulttuurielämä toimivat normaalisti.

Edellisellä kerralla tutustuin kaupunkiin hyvin pintapuolisesti, nyt päätin osallistua opastetulle kierrokselle. Airbnb:n kautta pystyi varaamaan opastuksen, valitsin paikallisen Kresimirin tarjoaman kierroksen, ja olin ainoa osallistuja.

Opin monia mielenkiintoisia asioita historiasta. Kaupungin perustivat aluksi roomalaiset. Sen ympäristössä Dubravaksi (tammimetsä; tammia täällä ei enää valitettavasti kasva) kutsutulla alueella asui slaaveja. Alueet yhdistyivät 1100-luvulla ja 1300-luvulla tulipalon jälkeen alettiin rakentaa kivitaloja ja kaupungin muuri, joita vieläkin ihailemme. Dubrovnik on ensimmäisiä kaupunkeja, joka on rakennettu suunnitelman mukaan.

Dubrovnikin (Ragusan) tasavalta kukoisti vuosisatojen ajan, ja muuri suojeli sitä hyökkäyksiltä. Dubrovnikiläiset olivat kauppiaita ja merenkulkijoita, joille vapaus oli tärkeää. Sitä symbolisoi heidän lippunsa, jonka pohjaväri on valkoinen. Ragusan tasavallan valloitti lopulta Napoleon joukkoineen vuonna 1806, ja myöhemmin siitä tuli osa Itävalta-Unkaria.

Sveti Vlaho on Dubrovnikin suojeluspyhimys, ja hänet voi nähdä ympäri kaupunkia, mm. Pile-portin yläosassa.

Pääkatu Placa eli Stradun on 400 metriä pitkä. Kaikki talot ovat samankorkuisia sen varrella.

Kaupungin vapauden symboli Orlandon pylväs oli remontissa. Legendan mukaan Orlando pelasti Dubrovnikin Saracenin piirityksestä, mikä ei ole totta. Kansalaisten omistamalla pylväällä on aina ollut merkittävä asema Luža-aukiolla.

Rehtorin palatsin (Knežev dvor) pylväissä on Kreikan mytologian aiheita.

Marin Držic on asianmukaisesti suojautunut. Tämä Dubrovnikissä syntynyt näytelmäkirjailija eli 1500-luvulla samoihin aikoihin kuin Shakespeare. Häntä on verrattu myös Goetheen, Danteen ja Moliereen.

Muurikävelyllä oli hiljaista.

Vanhan kaupungin kadut vaativat hyviä polvia. Kotikatumme oli kaunis, muttei kovin sopiva pyöräilyyn.

Mljet - Mokošica (Dubrovnik), lautta + 55 km

Sää oli tänään mitä parhain: aurinkoinen, lämmin ja tuuleton. Oli ilo polkea viimeinen etappi kohti Dubrovnikiä.

Ensiksi Sobrasta lautalla Prapratnoon, sitten Pelješacin niemen alkupäähän, jossa ei voi olla huomaamatta Stonin "Kiinan muuria", joka luikertelee vuoren rinteessä:

Stonin muuri on Euroopan toiseksi pisin muuri Englannin Hadrianuksen muurin jälkeen, pituutta sillä on noin viisi kilometriä.  Stonin muuri on rakennettu 1330-luvulla alueen puolustukseksi.

Pelješacin niemimaa alkaa tästä, Uvala Kutan lahdelta. Vasemmassa reunassa näkyy hieman Stonin muuria.

Seuraava mukava pysähdyspaikka oli nätti Slanon kylä, jossa on myös vanhoja rakennuksia, kuten Dubrovnikin tasavallan ajalta peräisin oleva Rehtorin palatsi. Käväisimme nyt vain pihalla, mutta museo olisi ilmeisesti ollut auki, ja siellä olisi saanut nettiarvioiden mukaan mielenkiintoisen esittelyn paikan historiasta.

Rehtorin palatsi (Knežev dvor) Slanossa on mukava pysähdyspaikka.

Loppumatka oli tutun kaunista Adrianmeren rannikkoa - todella nautinto ajaa!

Päädyimme tänään yhteen Dubrovnikin esikaupungeista, Mokošicaan, joka sijaitsee kauniilla paikalla Rijeka Dubrovačkan rannalla.

Silta yli Dubrovačka-joen. Taustalla häämöttää Dubrovnik.

Jäämme nyt tälle alueelle ainakin pariksi viikoksi viettämään joulun pyhät ja ihmettelemään, mitä teemme seuraavaksi.

Pelješac - Mljet (lautta)

13.12.2020 Žuljana - Sobra (Mljet), 23 km + lautta

Aamuaurinko vilkuili ujosti ohuen pilviverhon takaa ja lupaili: tänään sade ei kastele teitä (eikä meitä). Jätimme jäähyväiset nätille Žuljanalle ja lähdimme polkemaan Prapratnoa kohti, josta lautat lähtevät Mljetin saarelle.

Olimme lähes ainoat sunnuntaiaamun kulkijat, ja matka sujui joutuisasti viini- ja oliiviviljelmien ohi lauttarantaan.

Vajaan tunnin mittainen lauttamatka oli nautinto, kun aurinko paistoi nyt jo lämpimästi pilvettömältä taivaalta. Lomafiilis!

Ensivaikutelma Mljetistä oli, että saari on todella vihreä. Täällä kasvaa paljon havupuita, mm. alepponmäntyä. Mljet tarkoittaa hunajaa, koska täällä on aikaisemmin ollut ilmeisesti paljon mehiläisiä, hunajan tuotantoa ei kuitenkaan ole tainnut olla.

Majapaikkamme on tällä kertaa aivan lauttarannan lähellä Sobran kylässä. Todella siisti ja viihtyisä asunto, joten päätimme jäädä tänne kahdeksi yöksi. 

Näkymä parvekkeeltamme Sobrassa.

14.12.2020 Sobra - Mljetin kansallispuisto - Sobra, 58 vuoristokilometriä

Mljetin pohjoisosa on kansallispuistoa, ja sinne suuntasimme mekin tänään. Sobrasta sinne on vain 25 kilometriä, mutta tie on melkoista vuoristorataa, joten matka oli elämys sinänsä, ja itse puisto pieni pettymys. Kansallispuistossa on lähinnä kaksi järveä ja vihreää havumetsää, ei siis mitenkään ihmeellinen maisema suomalaisnäkökulmasta. 

Kanava yhdistää Malo Jezeron ja Veliko Jezeron (pienen ja ison järven).

Puistossa oli kiva pyöräillä, isomman järven (Veliko Jezero) ympäri kulki hyvin pyöräiltävä tie. 

Veliki mostin (Iso silta) kohdalla pyörää piti taluttaa, mutta muuten tie järven ympäri oli tasainen ja hyvin pyöräiltävä.

Puisto on mukava retkeilypaikka varmaankin kesähelteillä, jolloin siellä voi mm. uida ja veneillä. Sinne kannattanee mennä Polačen kautta, jonne pääsee veneellä tai lautalla sesonkiaikaan.

Puistossa asustelee myös muutamia mielenkiintoisia eläimiä, kuten kreikan- ja merkilpikonnia, käärmeitä ja muita matelijoita sekä mangusteja.

Veliko Jezerossa on saari, jossa on vanha benediktiiniluostari. Nykyään rakennuksessa toimii mm. ravintola.

Mljetin saaren eteläosassa Saplunarassa on kuulemma Kroatialle harvinaisia hiekkarantoja. Vuoristoisen tien takia emme tällä kertaa ehtineet käydä siellä asti, ehkä seuraavalla kerralla. Huomenna suuntaamme ensin takaisin Pelješaciin, sitten jo Dubrovnikin lähelle. 

Auringonlasku Mljetin länsirannalla - Italiaa ei näy.

Ploče - Pelješac (lautta)

11.12.2020 Ploče - Trpanj (lautta)

Aamu oli erikoinen siinä mielessä, että meille tarjottiin aamiainen majapaikassamme Guesthouse San Antoniossa (tähän asti olemme tehneet sen aina itse). Aamiainen oli hyvä ja monipuolinen.

Isäntämme oli kovin vieraanvarainen, esitteli ja kehui ruokiaan saksaksi. Hän antoi meille jopa mukaan pienen lounaspaketin ja itse kasvattamiaan luomuappelsiineja ja -sitruunoita, jotka kieltämättä maistuivat paremmilta kuin suomalaisesta perusmarketista ostetut.

Pyöräilimme vain pari kilometriä laivasatamaan, ja matkustimme lautalla tunnin verran Pelješacin niemimaalle Trpanjiin. Koko päivä oli sateinen ja viisaasti olimme varanneet majoituksen heti sataman läheltä.

Sateinen Trpanj.

Trpanj on vajaan tuhannen asukkaan pieni kylä, eikä täällä ole juuri muuta nähtävää kuin kauniit rannat ja merimaisemat. Kävimme pienellä kävelylenkillä, mikä riitti tällä säällä.

Pelješacissa on paljon viinitiloja, ja useimmissa tarjotaan myös majoitusta. Kysyin yhdestä, voisiko sinne mennä yöpymään, mutta olivat kuulemma laittaneet kaiken jo talviteloille - eivät pelkästään koronan takia. No, joitakin mielenkiintoisia majoituspaikkoja täältä sentään löytyy, ja siirrymmekin niemimaan toiselle puolelle huomenna.

12.12.2020 Trpanj - Žuljana, 25 km

Täksi päiväksi oli luvassa vielä sadetta, joten valitsimme seuraavan majapaikan melko läheltä. Kilometrit ovat todella erilaisia näillä main. Tänään kapusimme ensin n. 300 metrin korkeudelle, sitten vähän matkaa tasaista ja jyrkkä (ja pitkä) alamäki meren rantaan. 

Matkalla näimme monia viiniviljelmiä, mutta kaikki viinikaupat olivat (tähän vuodenaikaan) kiinni. Viimeiset kilometrit Trstenikistä Žuljanaan oli todella mukavasti pyöräiltävää maisematietä.

Žuljana on pieni idyllinen kalastajakylä, jossa voi varmaan harrastaa ainakin sukellusta ja oleilua.

Kummastuttavaa oli, että löysin paikallisesta marketista vain yhden pelješacilaisen viinin, vaikka muualla Kroatiassa niitä on ollut tarjolla joka kaupassa.

Žuljanan rantaa.

Huomenna on suunnitelmissa tehdä pieni syrjähyppy Mljetin saarelle.

Makarska - Ploče, 55 km

Auringon paistaessa aamulla pakkasimme taas pyörämme ja lähdimme matkaan. Tänään viimeistään kävi selväksi, että Jadranska Magistrala on retkipyöräilijälle ainoa järkevä tie kulkea Kroatian rannikolla, vaikka se lienee varsinkin sesonkiaikaan hyvin ruuhkainen.

Aavempaa merta näkyvissä Gradacin tienoilla.

Yritimme tänään seurailla pienempiä teitä lähempänä rantaa, ja jouduimme taas ajokelvottomalle kiviselle kärrypolulle, jossa oli pakko taluttaa pyörää.

Paremmalla kartanluvulla tämänkin tien olisi voinut välttää. Nimim."Kyllä siinä Googlen mukaan menee tie".

Päästyämme takaisin päätielle jatkoimme sitä määränpäähämme Pločeen asti. Liikenne olikin täällä päin vaihteeksi melko vähäistä.

Ploče sijaitsee Neretva-joen suistossa, jossa on paljon myös järviä. Luonto on kaunista, ja aluetta kutsutaankin "Kroatian Kaliforniaksi" mm. mandariini- ja appelsiiniviljelmiensä vuoksi.

Bacina-järvet Pločen lähellä.

Itse kaupunki oli aluksi kauhistus: hirvittävän rumat kerrostalot tuovat mieleen lähinnä Neuvostoliiton. Ploče on kehittynyt kylästä kaupungiksi vasta toisen maailmansodan jälkeen. Kerrostaloja on rakennettu 1960-luvulta lähtien. 

Pločen arkkitehtuuria.

Ploče on tärkeä satamakaupunki myös Bosnialle, ja sen huomaa. Satama tuntuu hallitsevan kaupunkia. Meidänkin suunnitelmissa on matkustaa huomenna lautalla Peljesacin niemimaalle, ja sitä kautta kohti Dubrovnikiä välttäen Bosnian & Hercegovinan rajojen ylitykset.

Makarska korona-aikaan

Sadekuurot piiskasivat Makarskaa tänäänkin, joten pyöräilyn sijasta jäimme toiseksi päiväksi ja yöksi kaupunkiin. Mikäpä täällä on ollessa, Makarskan Rivieraa on sanottu yhdeksi maailman kauneimmista. Mitä mainioin lomanviettopaikka lämpimään aikaan, senhän näkee hotellien määrästäkin.

Rantalöhöilyn vastapainoksi voi harrastaa vaikkapa vuoristokiipeilyä ja kiivetä Kroatian toiseksi korkeimmalle huipulle Sveti Jurelle (1762 m), joka kuuluu Biakovon vuorijonoon. Sveti Jurelle pääsee myös tietä pitkin autolla tai pyörälläkin, mutta ehkä sinnekin on parempi mennä kuivemmilla keleillä. 

Biakovo ja sen korkein huippu Sveti Jure.

Pysyttelimme lähellä meren pintaa ja kävelimme rannoilla sekä Osejavan puiston poluilla. Parin kilometrin päästä löytyi syrjäinen, kaunis Nugalin ranta.

Nugalin ranta.

Siellä oli myös vesiputous, jossa arvatenkin viime päivien sadevedet virtasivat:

Kiva ulkoilualue aivan kaupungin tuntumassa on myös Sveti Pietarin (Pyhän Pietarin) niemi ja samanniminen majakka.

Pyhän Pietarin majakassa voisi myös majoittua.

Muistomerkki turisteille Makarskan rantapromenadilla.

Split - Makarska, 55 tuulista kilometriä

Tänään keli oli sellainen, ettei olisi ehkä kannattanut lähteä pyöräilemään. Emme tulleet katsoneeksi sääennustetta riittävän tarkasti varsinkaan tuulen osalta.

Sadekuurot oli helpompi kestää kuin puuskainen, välillä lähes myrskyltä tuntunut tuuli. Poljimme (ja välillä talutimme) kuitenkin sisulla Makarskaan asti, kun kerran ehdimme varata sieltä jo yösijan.

Päivä ei alkanut hyvin: kaaduin heti alkumetreillä tiellä olleeseen kaivon ristikkoon. Onneksi vauhti oli hiljainen, joten sekä pyörä että minä säilyimme ehjinä.

Omišia ympäröivät jylhät vuoret.

Reitillämme ollut Omiš tuntui paikalta, jossa olisi voinut olla pitempään. Cetina-joki näytti kauniilta, ja kaupunkia ympäröivät jylhät vuoret. Omiš on tunnettu merirosvohistoriastaan, ja siellä voi harrastaa mm. koskenlaskua.

Matkan varrella oli pieni maanvyörymä.

Ajoimme myös Baška Vodan ohi. Paikka ei kuulosta suomalaisen korvaan kovin puhdasvetiseltä, mutta yhtä turkoosilta sielläkin vesi näytti kuin muualla Kroatian rannikolla. Nimi juontuu Kreikan mytologiasta Biston-nimisestä patriarkasta ja mm. makean veden suojelijasta Calliope-jumalattaresta.

Tie kulki taas vuoristomaisemissa.

Vuoristomaisemia taas riitti, mutta onneksi ihan rannassa kulkenut tie oli enimmäkseen tasainen.

Tässä vaiheessa oli voittajafiilis, kun Makarskan Riviera lähestyi. Jäljellä oli kuitenkin vielä ylämäkeä, vastatuulta ja pari sadekuuroa.

Olin harvinaisen iloinen Makarska-kyltin tullessa näkyviin. Elämäni yhdet pisimmiltä tuntuneista 50 kilometristä. 

Trogir - Split, 30 km

6.12.2020 Trogir - Podstrana (Split), 30 km

Erittäin tuulinen päivä, mutta selviydyimme kuitenkin noin 30 kilometrin pyrähdyksen Splitin lähelle Podstranaan.

Trogirin ja Splitin välissä on Kaštela-niminen kunta, joka on sikäli mielenkiintoinen, että se koostuu seitsemästä kylästä, joissa kaikissa on jonkinlainen linna. Linna-kiintiömme alkaa olla jo melkoisen täynnä, joten ohitimme ne, ja jatkoimme mahdollisimman nopeasti majapaikkaamme.

Juhlistimme mekin itsenäisyyspäivää kala-aterialla ja viinillä. Katsoimme Linnan juhlia Yle Areenan kautta. Ehkä olo oli hivenen isänmaallisempi ja haikeakin täältä päin katsottuna. Edelleen kuitenkin toivoisin iloisempaa itsenäisyyspäivän viettoa.

7.12.2020 Split korona-aikaan 

Split, Kroatian toiseksi suurin kaupunki. Olen täällä ensimmäistä kertaa, ja tänäänkin koin vain pintaraapaisun. Kävimme tietysti Diocletianuksen Palatsissa eli vanhassa kaupungissa. Siellä tuntuikin olevan vähän enemmän elämää kuin muissa vanhoissa kaupungeissa tähän asti.

Splitin vanhassa kaupungissa.

Pyhän Domniuksen katedraali.

Rantapromenadi Rivallakin oli mukavasti ihmisiä, vaikka ravintolat eivät ole auki. 

Rivalla oli sentään jonkin verran elämää.

Kiersimme vielä kauniin Marjanin niemen ympäri - hieno paikka harrastaa pyöräilyä ja muuta liikuntaa. Luulenpa, että tässä olivatkin Splitin parhaat palat tällä kertaa. Ehkä täällä pitäisi olla kauemmin päästäkseen tunnelmaan. Huomenna kuitenkin suuntaamme toisaalle - vielä emme ole päättäneet, minne.

Šibenik - Trogir, 60 km

4.12.2020 Šibenik- Trogir, 60 km

Tänään oli vaihteeksi poutapäivä, ja lähdimme jatkamaan matkaa Trogiriin. Jostain syystä Bikemap ja Eurovelo suosittelivat kulkemista vuoriston kautta. Emme uskoneet suosituksia, vaan hakeuduimme tutulle Jadranska Magistralalle, mikä osoittautuikin hyväksi valinnaksi tänään. Liikenne ja mäet olivat kohtuullisia, ja maisemat mukavia.

Majapaikkamme on tällä kertaa Seget Donjissa, parin kilometrin päässä Trogirista. Merinäköaloineen erittäin viihtyisää. 

Näkymä parvekkeelta.

Olemme yöpyneet enimmäkseen huoneistoissa, "apartmaneissa", ja käytännöt ovat vaihdelleet. Aina emme ole tavanneet isäntiä ollenkaan. Joskus ovet ovat avautuneet koodeilla, joskus avain on löytynyt jostain sovitusta paikasta. 

Tällä kertaa vastassa oli erittäin ystävällinen ja puhelias isäntä. Hän kertoi mm., että viime päivien sademäärät ovat erittäin harvinaisia näillä seuduilla, viimeksi vastaavia on ollut 1970-luvulla. Hän toi meille myös tuoreita mandariineja ja kananmunia suoraan naapurin kanalasta.

Jäämme tänne pariksi päiväksi sadetta ja tuulta pitämään.

5.12.2020 Trogirissa

Poutapäivä, mutta tuulista. Kävimme pienellä lenkillä ja vilkaisemassa Trogirin vanhaa kaupunkia, joka sijaitsee saaressa. Sekin on päässyt Unescon listoille, varmaankin sen takia, että se on niin hyvin säilynyt kokonaisuus. Harmittavaa, että sielläkin lähes kaikki oli kiinni, osittain koronatilanteen, osittain talvikauden takia.

Trogirin vanha kaupunki sijaitsee saaressa.

Reissun toinen rengasrikko sattui sopivasti tänään, kun oli hyvin aikaa korjaustoimenpiteille.

Huomiseksikin on luvassa tuulta ja sadetta, mutta etenemme hitaasti vain Splitiin asti.

Šibenik korona-aikaan

Joulukuun myötä sadekausi on ilmeisesti tullut jäädäkseen. Täällä Adrianmeren rannikolla sataa sentään vaan vettä, mutta sisämaassa, esim. Zagrebissa, on satanut 40 senttiä lunta.

Keväällä ja myöhäissyksyllä Šibenik olisi varmasti mainio paikka viettää lomaa. Joulukuussa se ei ehkä ole parhaimmillaan.

Šibenik on linnoitusten, kirkkojen, museoiden ja ravintoloiden kaupunki. Rantapromenadi ja vanhan kaupungin kapeat kujat ovat kivoja kävellä.

Šibenikin erikoisuus on siinä, että siellä EI ole asunut vakituisesti muinaisia roomalaisia. Kaikki merkittävät nähtävyydet ovat peräisin keskiajalta.

Šibenik on keskiaikainen kaupunki.

Ainakin yhdessä nähtävyydessä pääsi käymään korona-aikanakin, Pyhän Mikaelin (Sv. Mihovil, arkkienkeli Mikaelin mukaan) linnakkeessa.

Šibenikin kaupunki kehittyi tämän linnakkeen ympärille, jota alettiin rakentaa 1200-luvulla.

Linnake on remontoitu 2010-luvulla, jolloin sinne rakennettiin mm. ulkoilmakatsomo ja teatteri. Yleisölle se avattiin vasta vuonna 2014. Siellä järjestetään myös erilaisia tapahtumia,  ja se tunnetaan myös Kulttuurilinnakkeena.

Sv. Mihovilin linnakkeen muuria.

Linnake sijaitsee korkealla mäellä, ja sieltä on myös hyvät näköalat sekä kaupunkiin että Krka-joelle.

Pyhän Mikaelin linnakkeelta on hyvä näköala Krka-joelle.

Šibenikin lähellä on myös Krkan kansallispuisto, joka kuvien perusteella on lähes Plitvicen veroinen nähtävyys järvineen ja vesiputouksineen. 

Sateen takia emme lähteneet pyöräilemään sinne, vaan tutustuimme läheiseen Kanal-Lukan suojeltuun alueeseen. Sielläkin riitti nähtävää, ja alueella kulki mukava EU:n rahoilla rakennettu kävely-/pyöräreitti.

Sieltä näkyi mm. Sv. Nikolan linnoitus, joka on rakennettu 1500-luvulla Sv. Anten kanaalin suulle Šibenikin puolustukseksi. Arkkitehtuurinsa ansiosta se on hyväksytty Unescon maailmanperintölistalle. Tätäkin linnoitusta kunnostetaan parhaillaan, ja se on avattu yleisölle vasta v. 2019. Sinne pääsisi nyt vain veneellä, mutta kuljetukset ovat tältä vuodelta päättyneet jo lokakuun alussa. Tässäkin linnoituksessa on kuvattu muutamia Game of Thrones -sarjan kohtauksia (en ole katsonut ko. sarjaa). Linnoitus on saanut nimensä alun perin saarella sijainneen Pyhän Nikolain (kyllä, se Joulupukki-pyhimys) luostarin mukaan. Luostari purettiin linnoituksen tieltä.

Sv. Nikolan linnoitus rakennettiin Šibenikin puolustamiseksi.

Sv. Anten kanaali johtaa mereltä Šibenikin satamaan, ja se onkin ainoa reitti kaupunkiin mereltä päin tullessa. Kanaali on saanut nimensä Antonius Suuren mukaan, joka eli kristittynä erakkona Egyptissä 300-luvulla. 

Kanal-Lukalta on hyvä näköala Šibenikin kaupunkiin.

Löysimme sen rannan kätköistä luolan, jossa kyltin mukaan on ollut Sv. Ante -niminen kappeli. Siellä on myös asunut monia erakkoja Antonius Suuren esimerkin mukaan.

Luolan lähellä on myös Saksan armeijan kaivama meritunneli.

Saksalaisten rakentama meritunneli.