Junailua vuoristoradalla teeviljelmille

18.3.2023

Junalla Colombosta Nuwara Eliyaan 

Kandyn ja Ellan välistä junamatkaa mainostetaan yhtenä maailman kauneimmista. Tällä välillä kulkee erityinen turistijunakin, Ella Odyssey, mutta vain pari kertaa viikossa, ja siihen pitäisi varata liput hyvissä ajoin.

Päivittäin vuoristorataa kulkevat kiinalaisvalmisteiset uudehkot Uderata Menike - ja Podi Menike -nimiset junat. Niihin onnistuin saamaan liput noin viikkoa etukäteen. Lipuissa luki TCR ja siitä olisi pitänyt päätellä, että kyseessä on kolmannen luokan varattu paikka (third class reserved), tämä selvisi vasta googlaamalla. 

Kolmannen luokan vaunu valmiina lähtöön Colombossa.

Kolmannen luokan varatut paikat osoittautuivat kuitenkin ihan hyviksi. Sri Lankan junissa on myös kolmannen luokan vaunuja ilman paikkavarausta, ja ne näyttivät olevan ihan täynnä. 

Omassa vaunussani oli kuitenkin väljää ja rauhallinen tunnelma sekä meno- että paluumatkalla. Molemmilla matkoilla minulla oli myös ikkunapaikka. Vaunuissa ei ollut ilmastointia, mutta se ei haitannut, kun ikkunat olivat auki. Valokuviakin sai otettua paremmin avoimista ikkunoista.

Lähdin siis matkaan lauantaiaamuna Colombosta. Suositeltavampaa olisi aloittaa matka vasta Kandysta, sillä siihen asti maisemat olivat aika tavanomaisia. Lisäksi on puuduttavaa istua monta tuntia junassa. Matka Colombosta Kandyyn kesti lähes kolme tuntia.

Kandyn jälkeen maisemat alkoivat muuttua vuoristoisemmiksi ja junan vauhti hidastui noin 10-15 km:n tuntinopeuteen. Näkyi havumetsää, vuoria ja teeviljelmiä.

Päätin jäädä "jo" Nuwara Eliyassa pois, joten ehkä paras osuus jäi näkemättä. Koska junat ovat yleensä myöhässä, tämäkin matka kesti 7,5 tuntia, joten siinä oli jo tarpeeksi istumista yhdelle päivälle.

Nuwara Eliyaan tullessa tapahtui melkoinen "ilmaston muutos", ikään kuin olisi tullut Suomen kesään: satoi ja oli viileää. Sade lieneekin täällä melko yleistä, joten lempinimi "Pikku Englanti" sopii seudulle hyvin. Nimitys johtunee englantilaistyyppisistä taloista, joita täällä on paljon.

Nuwara Eliyan postitoimisto

19.3.2023

Teeviljelmältä junalla Kandyyn 

Teetä on viljelty Sri Lankassa (aikaisemmin Ceylonissa) englantilaisten aloitteesta 1880-luvulta lähtien. Saaren keskiosan vuoristossa vallitsee otolliset olosuhteet korkealuokkaisen teen viljelylle, on sopivan kosteaa ja viileää. 

Nuwara Eliya on maan korkein teealue. Teeviljelmät ovat täällä vähän kuin viiniviljelmiä. Niihin järjestetään tutustumisvierailuja. Aamulla vierailin Pedron teeviljelmällä ja -tehtaalla, joka on maan vanhimpia, ja ensimmäiset pensaat on kuulemma James Taylorin istuttamia. Siellä selostettiin teentuotannon eri vaiheet; kaikkia kemiallisia prosesseja en ihan ymmärtänyt, mutta paljon tuntui olevan erilaista lehtien kuivausta lähes saunamaisessa lämmössä ja teelehtien lajittelua laadun mukaan.

Pedron teepensaita

Tilan tuotantoa viedään raakateenä Colomboon, jossa niitä yhdistellään ja myydään eteenpäin Liptonina ym.

Koko Sri Lankan matkan ajan olen ihmetellyt, miksi tavallisista ruokapaikoista ja kahviloista saa harvoin "hyvää" teetä, vaikka ollaan teemaassa. Yleisesti tarjotaan pussiteetä tai maitoteetä. Pedron tehtaalla sain esittelykierroksen päätteeksi viimein maistaa hyvää haudutettua teetä.

Tällä pikavierailullani ehdin viettää Nuwara Eliyassa vain yhden yön, ja palasin sieltä takaisin Kandyyn. Junan oli määrä lähteä puolen päivän aikaan, mutta se oli taas myöhässä noin 40 minuuttia. Kandyyn saavuttiin noin tunnin myöhässä viiden aikaan iltapäivällä.

Ehdin kuitenkin käydä vielä illalla Kandyn ehkä tärkeimmässä nähtävyydessä "Pyhän Hampaan temppelissä" (Sri Dalada Maligawa). Temppelissä säilytetään tarun mukaan Buddhan kulmahammasta, minkä vuoksi se on myös tärkeä pyhiinvaelluskohde buddhalaisille.

Seremoniaan tulijoita

Temppelissä oli juuri alkamassa jokin seremonia, joita siellä ilmeisesti pidetään päivittäin. Väkeä alkoi kokoontua paljon. Itse hammasta en nähnyt, se oli varmaan piilossa ovien takana, ja sitä näytetään vain harvoille.

20.3.2023 Kandysta Bandaranaikeen

Kandy on Sri Lankan toiseksi suurin kaupunki ja yksi sen entisistä pääkaupungeista. Se on vuosisatojen aikana tunnettu eri nimillä. Nykyinen karkkiin viittaava nimi vakiintui brittihallinnon aikana. Sana on lyhenne sinhalankielisestä nimestä "maa vuorella", kaupunki sijaitseekin vuorten ympäröimällä tasangolla.

Aamulla ehdin vielä kiertää kävellen kauniin Kandy-järven ympäri. Läksiäisiksi kävin myös nauttimassa kupillisen maukasta Ceylonin teetä ennen automatkaa Bandaranaiken lentokentälle. Koska sinne ei mene suoria busseja Kandysta, majatalon isäntä järjesti minulle autokuljetuksen kohtuullisella hinnalla.

Loppumatka Dambullasta Colomboon

15.3.2023 Dambulla - Kurunegala, 60 km

Aamulla päätimme jatkaa eri suuntiin, minä kohti Colomboa, koska suunnittelen tekeväni vielä junamatkan vuoristoalueelle Kandyyn ja Nuwara Eliyaan, kumppani pohjoiseen Anuradhapuraan, koska halusi jatkaa pyöräilyä pitempään.

Tavoitteenani oli tänään ajaa mahdollisimman pitkään, koska matkalla ei ollut erityisiä nähtävyyksiä. Juuri Kurunegalan kaupungin ohitettuani ilrapäivällä alkoi kuitenkin sataa, joten jäin suunnilleen ensimmäiseen tien varrelta löytämääni majataloon yöksi. Se ei kaduttanut, sillä sadetta ja ukkosta jatkui koko illan.

16.3.2023 Kurunegala - Negombo, 70 km

Lähdin matkaan varhain aamulla, sillä halusin päästä nopeasti taas meren äärelle. Vaikka rannikko alkoi lähestyä, tie ei ollut pelkkää alamäkeä, vaan yllättävän ylämäkistä myös. Matkalla tapasin pyöräilijäporukan, joilta sain lisätsemppiä.

Negombolainen pyöräilijäporukka tauolla.

Puolen päivän maissa olin jo Negombon ranta-alueella. Kun matka lähenee loppuaan, valitsin vähän mukavamman, mutta kohtuuhintaisen Oasis Beach Resort -hotellin, josta on näkymä rannalle. Aallot eivät täällä ole kovin korkeita, joten kävin uimassakin. Hotellissa on myös uima-allas.

Kävin vielä pienellä pyörälenkillä Negombon kaupungissa. Se oli kuitenkin lievä pettymys; kaupunki ei ole niin nätti kuin olin luullut. Kaupungin ja meren välissä on laguuni, josta ei vielä saanut käsitystä. Aion jatkaa laguunin vieressä Pamunugaman niemellä kulkevaa tietä huomenna Colomboon.

17.3.2023 Negombo - Colombo, 50 km

Hyvin nukutun yön jälkeen en pitänyt aamulla kiirettä, vaan lähdin "luksus"hotellistani vasta puolen päivän tienoilla. Ajelin reissuni viimeisenä päivänä rauhallisesti maisemista nautiskellen.

Ensin Negombon satama-alueen läpi Pamunugaman niemelle. Kalastus on merkittävä elinkeino tässä kaupungissa, sen kertoi ilmassa leijuva kalan haju.

Negombo on siitä erikoinen kaupunki Sri Lankassa, että 65 prosenttia väestöstä on roomalaiskatolisia. Sitä onkin sanottu "Pikku Roomaksi" katolisten kirkkojen runsaan määrän takia. Katolilaisuus juontaa juurensa Portugalin hallinnon ajoilta.

Pyhän Marian kirkko on yksi lukuisista roomalaiskatolisista kirkoista Negombossa.

Pamunugama on siis kapea niemi, jonka toisella puolella meri, toisella Negombon laguuni. Kumpaakaan niistä ei kuitenkaan näkynyt niemen läpi kulkevalle tielle. Poikkesin erikseen eräälle kujalle katsastamaan laguunia. No joo, se näytti ihan suurelta järveltä. 

Negombon laguuni

Tämä tie oli kuitenkin rauhallisempi ajella kuin laguunin toisella puolella kulkeva A3-tie.

Colombo näkyy jo.

Rauhallisuus loppui Colombon vilkkaaseen liikenteeseen saapuessani. Lisäksi Google Maps neuvoi oudon mutkittelevan reitin. Tuttu hostelli löytyi kuitenkin lopulta. Vielä piti ajaa kymmenisen kilometriä Kotteen pyörävuokraamoon palauttamaan pyörää.

Pyörävuokraamon työntekijä halusi ottaa vielä kuvan minusta ja fillarista. Hyvin kulki tämä mountain bike!

Tällä kolmen viikon Sri Lankan kierroksella tuli ajettua noin 850 kilometriä lännestä etelään, etelästä itään ja keskiosan kautta takaisin länteen. Pohjoisin osa jäi tällä kertaa näkemättä, myöskin saaren keskiosan vuoristoseutu, jossa sijaitsevat mm. Kandyn ja Nuwara Eliyan kaupungit sekä teeviljelmät. Niitä lähden ihmettelemään vielä parin päivän junamatkalle huomenna.

Polonnaruwasta Dambullaan

14.3.2023 Polonnaruwa - Dambulla, 70 km

Keskisen Sri Lankan maisemat ovat kauniita ja reheviä. Selvästikin olemme taas buddhalaisella alueella, sillä Buddhan patsaita näkyy paljon.

Kaunis Buddha-patsas kauniin järven rannalla Girithalessa.

Koimme myös lieviä kauhun hetkiä, kun erään mutkan takana seisoi norsu. Hetken ihmeteltyämme se kuitenkin poistui metsän puolelle.

Norsu tiellä.

Dambullan mielenkiintoisin nähtävyys on laajin ja parhaiten säilynyt luolatemppeli Sri Lankassa. Se on myös Unescon maailmanperintökohde.

Luolatemppeli ulkoa.

Luolia on rakennettu 100-luvulta lähtien, ja niissä on ilmeisesti asuttukin joskus ennen buddhalaisuuden tuloa Sri Lankaan. Luolatemppeli jakaantuu viiteen eri luolaan, ja niissä on enimmäkseen Buddhan patsaita:

kattomaalaus

Luolatemppelin toisella puolella on Kultainen temppeli, jossa on kultainen Buddha-patsas. Se on 30 metriä korkea, ja maailman suurin Buddhaa kuvaava patsas tässä asennossa:

Polonnaruwassa safarilla

12.-13.3.2023 Polonnaruwassa

(Pasikuda - Polonnaruwa, 70 km)

Sateisena sunnuntaina käännyimme Pasikudasta taas sisämaahan päin, ajoimme tylsähköä suoraa tietä Polonnaruwaan, ja majoituimme erääseen pieneen majataloon. Seuraavana päivänä meidän piti tutustua muinaisen kaupungin raunioihin, Unescon maailmanperintökohteeseen, mutta toisin kävi.

Ensinnäkin epäröimme, kannattiko maksaa noin 20 euron pääsylippua raunioiden katselemiseksi, ja toiseksi kuului poks, kun kumppanin pyörästä poksahti pinna poikki juuri, kun olimme matkalla kohteeseen. Pyörällä pystyi vielä ajamaan, mutta varmuuden vuoksi katsastimme, löytyisikö kaupungista pyöräkorjaamoa. Yksi löytyi, mutta sekin oli maanantaisin kiinni.

Tässä vaiheessa isäntämme ja saksalainen vieraspariskunta olivat jo ehtineet suositella meille safariajelua Hurulun luonnonpuistossa. Aloimme jo kallistua siihen suuntaan, käyttäisimme rahamme mieluummin eläinten bongaamiseen kuin muinaisten raunioiden katseluun, olihan niitä tullut jo nähtyä.

Iltapäivällä lähdimme sitten safarille, ja jo matkalla näimme tiellä norsun. Safariajelu kyllä kannatti; näimme paljon norsuja, lintuja, pari vesipuhvelia ja kauniita maisemia.

Tämä lintu on luultavasti jalokotka, joka nimestään huolimatta kuuluu haukkalintuihin.

Itärannikolta ei mitään uutta

7.3.2023 Buttala - Pottuvil, 90 km

Tasamaan polkijoina valitsimme tänään itärannikolle vievän A4-tien, ja laskettelimmekin Buttalasta sujuvasti suoraan rannalle Pottuviliin. 

Buttalan lähistöllä näkyi muutamia vuoriakin.

Noin 20 kilometriä ennen Pottuviliä saavuimme Lahugala Kitulanan kansallispuistoalueelle. Liikennemerkillä varoiteltiin tietä ylittävistä villieläimistä, norsuistakin:

Poliisi ei tällä kertaa pysäyttänyt meitä, ehkä norsut eivät täällä päin ole yhtä vaarallisia kuin Yalassa. Muutamat apinat olivatkin sitten ainoat eläimet, jotka näimme. Nekin häipyivät vikkelästi takaisin viidakon puolelle, kun lähestyimme niitä.

Pottuvilin tuntumassa on Arugam Bay, surffareiden suosima lahti, jonka reunamilta löysimme edullisen majapaikan.

Aikomuksenamme on ajaa nyt itärannikon kautta noin 200 kilometriä Polonnaruwan historialliseen kaupunkiin, josta käännymme takaisin Colombon suuntaan. Itärannikon kautta kiertäessä kertyy muutama kilometri enemmän kuin jos olisimme menneet suoraan pohjoiseen. Ylimääräiset tasamaakilometrit tuntuvat kuitenkin siedettävämmiltä kuin mahdolliset ylämäkikilometrit tässä kuumuudessa.

8.-9.3.2023 Pottuvil - Akkaraipattu - Batticaloa, 110 km

Sri Lankan itärannikko on silmin nähden köyhempää kuin länsi- ja etelärannikot. Kaupunkien ja kylien välillä on riisipeltoja, hiljaista maaseutua ja asumattomia alueita.

Lehmät kulkevat vapaasti Sri Lankassakin.

Teitä käytetään myös viljan kuivaukseen.

Autoja näkee vähemmän ja polkupyöriä enemmän - onkohan sekin kustannuskysymys?

Myös turisteja ja majoituspalveluja on vähemmän. Itärannikolla on oikeastaan vain kaksi turistikohdetta, Arugam Bay ja Batticaloan lähellä sijaitseva Pasikuda. Turisteihin suhtaudutaan aidon uteliaasti. "Hi", "hellow" ja "how are you" -huudot säestivät matkaamme.

Pottuvilistä ajoimme 50 kilometrin päähän Akkaraipattu-nimiseen kaupunkiin yöpymään. Kaupungissa ei ole varsinaisesti mitään nähtävää, mutta se oli sopivasti puolivälissä matkalla Batticaloaan. Aallokkoinen autio hiekkaranta löytyi sieltäkin.

Akkaraipatussa pääosa asukkaista on muslimeja, mutta Batticaloaa lähestyttäessä maisema muuttui mielenkiintoisesti. Tuntui, kuin olisimme tulleet Intian Tamil Naduun. Olimme selvästikin tamilialueella: näkyi hindutemppeleitä, sareja naisten vaatetuksena. Ravintoloista sai intialaista ruokaa.  

Hindutemppeli 

10.3.2023 Batticaloassa

Vietimme Batticaloassa kaksi yötä, vaikka sielläkään ei ole mitään varsinaisia nähtävyyksiä. Kaupungissa on tosin alun perin portugalilaisten 1600-luvulla rakentama linnoitus, joka myöhemmin on ollut hollantilaisten ja brittien hallussa. Linnoitus on todella pieni, näyttää kuin siellä olisi vain yksi rakennus, joka on nykyään erilaisten toimistojen käytössä.

Batticaloan linnoitus on pienikokoinen.

Batticaloa on kuitenkin viehättävä kaupunki, siellä on laguuneja, saaria ja siltoja, mitkä tekevät maisemasta mielenkiintoisen, ja siellä oli hauska pyöräillä.

Siellä on myös paljon pitkiä hiekkarantoja, mutta uiminen on hankalaa kovan aallokon vuoksi. Laguunien puolella olisi tyynempää, mutta uimista niissäkään ei suositella mm. krokotiilien vuoksi.

A4-tiellä on paljon siltoja.

11.3.2023 Batticaloa - Pasikuda, 35 km

Tänään ajoimme vain lyhyehkön matkan Pasikudaan saadaksemme viettää vielä vähän rantaelämää ennen käännöstä sisämaahan päin. Kannatti pysähtyä täällä, sillä Pasikuda on mielestäni melkeinpä paras ranta Sri Lankassa: täällä pystyy hyvin uimaan, aallokko on vähäisempää kuin muilla rannoilla. 

Pasikudan ranta on myös srilankalaisten suosiossa.

Pasikuda oli aiemmin suosittu turistikohde, mutta kuten koko itärannikko, se kärsi ensin tsunamista, sitten Sri Lankan sisällissodasta. Tietysti myös koronapandemia on verottanut turismia. Aluetta on viime aikoina pyritty kehittämään, ja turismi näyttää olevan elpymässä. Rannan tuntumassa on muutama luksushotelli, joissa näytti olevan asukkaitakin. Me sen sijaan majoituimme viehättävään pieneen bungalowiin.

Yksi norsu viidakkotiellä

6.3.2023 Kataragama - Buttala, 46 km

Hambantotan jälkeen Sri Lankan etelärannikolla on kaksi kansallispuistoa, pienempi Bundala ja maan suosituin kansallispuisto Yala. Bundalaan on kuulemma joskus päässyt omatoimisesti retkeilemään, ja "Fillarantti" pääsi sinne pyöräilemäänkin seitsemän vuotta sitten. Mekin kävimme sen porteilla, mutta siitä eteenpäin ei päästetty polkupyörillä kuulemma eläinten vaarallisuuden vuoksi. Sen sijaan tarjottiin 80 euroa maksavaa jeeppisafaria, jolle sanoimme "ei kiitos".

Karttaa tutkiessamme huomasimme B35-tien, joka näyttää kulkevan Yalan kansallispuiston läpi. Tarkemmin googlaillessamme saimme käsityksen, että se on yleinen tie, jota voi kulkea vapaasti ja samalla voi tarkkailla eläimiä ilmaiseksi. Samalla tosin varoiteltiin vaarallisista norsuista. Tie kuitenkin houkutteli suuresti, ja suunnittelimme reittimme sen kautta, ensin siis Kataragamaan ja tätä "viidakkotietä" pitkin Buttalaan.

Tänään siis lähdimme matkaan B35-tietä. Kun lähestyimme kansallispuiston aluetta, tiellä oli kuitenkin poliisin valvontapiste, ja meidät pysäytettiin. Ei, alueelle ei saa mennä polkupyörillä, vain autoilla tai tuk-tukeilla, meille sanottiin. Miksi sitä ei sitten lue missään, ihmettelimme. Samalla näimme, miten moottoripyörät pääsivät kulkemaan vapaasti alueelle.

Vakuuttelimme vielä, että menisimme alueelle omalla vastuulla. Tämä taisi olla taikasana, sillä noin viiden minuutin kuluttua tämä nuori ystävällisen oloinen viranomainen tuli vielä varmistamaan, että ymmärrättehän eläinten vaarallisuuden ja menettehän varmasti omalla vastuullanne. Vakuudeksi hän otti meistä vielä kuvan. Kyllä, menemme omalla vastuulla, vakuuttelimme ja lähdimme jatkamaan matkaa.

Aluksi tämä viidakkotie tuntui vähän pettymykseltä, luulin, että siellä olisi paljon muitakin eläimiä, mutta oikeastaan mitään ei näkynyt eikä kuulunut.

Aivan loppukilometreillä huomasimme yhtäkkiä, että edellä ajava auto alkoi peruuttaa. Jaaha, siellä täytyy olla jokin eläin! Kun pääsimme auton luo, näimme norsun parin sadan metrin päässä. Se söi rauhallisesti puun oksia.

Vähän aikaa siinä ihmeteltiin, kunnes auton kuljettaja painoi kaasua ja huristi norsun ohi. Me katsoimme parhaaksi myös ajaa mahdollisimman nopeasti auton perässä. Valitettavasti emme tässä hässäkässä ehtineet ottaa eläimestä parempaa kuvaa kuin nämä hieman epätarkat:

Jälkeen päin kuulimme, että vain yhden norsun näkeminen tuolla tiellä on vähän, yleensä niitä näkee useampia. Ja tosiaankaan emme nähneet muitakaan eläimiä.

Tämä kuva on Bundalasta, jota emme nähneet tämän enempää.

Kansallispuiston jälkeen ajoimme vielä noin kymmenen kilometriä kauniissa maisemissa pieneen Buttalan kaupunkiin, jossa on maan suurin sokeritehdas. Löysimme idyllisen ja halvan pienen majatalon, johon jäimme yöksi. Iltapäivällä rankka sadekuuro kasteli majapaikkamme pihaa, onneksi emme olleet enää tien päällä silloin.

Sadekuuron jälkeen kävimme katsomassa lähistöllä vielä yhtä stupaa, joka myös on Ruhunan valtakunnan ajoilta ja huikean suuri, ei kuitenkaan kaikkein suurin Sri Lankassa.

Taustalla näkyvä Yudaganava Rajamaha Viharaya -stupan ympärysmitta on 316 metriä.

Olemme nyt jo noin 70 kilometrin päässä rannikolta sisämaassa, mutta vasta noin 200 metrin korkeudessa, vuoria tosin on jo näkynyt. Nyt pohdimme, jatkammeko tästä itärannikolle vai jonkin matkaa pohjoiseen kiertäen vuoristoalueen vierestä. Sen olemme jo päättäneet, ettemme lähde Ellaan tai Kandyyn 1000-2000 metrin korkeuksiin.

Ruhunan stupia Hambantotassa ja Kataragamassa

Tangalle - Hambantota - Kataragama, yht. 86 km

3.-4.3.2023 Hambantotassa 

Hambantota on viimeinen rantakaupunki A2-tiellä, sitten tie kääntyy sisämaahan päin. Maisema ja tie muuttuvat täysin 15 km ennen Hambantotaa; alkaa 4-kaistainen moottoritie, jolla ei juurikaan ole liikennettä. 

Moottoritie Hambantotan lähellä tuntui ylimitoitetulta, mutta Wikipediasta löytyi kenties selitys: Hambantotassa on käynnissä useita kehityshankkeita, joilla noin kahdeksan tuhannen asukkaan pikkukaupungista pyritään tekemään jopa saaren toiseksi suurin keskus Colombon jälkeen. On jo rakennettu syväsatama, kansainvälinen lentokenttä ja krikettistadion. Muuten kaupunki tuntui kuitenkin jotenkin rähjäiseltä, eikä siellä ainakaan ulkomaisia turisteja juurikaan näkynyt.

Seudulla on kuitenkin pitkä historia, ja lähellä olevaan luonnonsatamaan on purjehdittu jo 1400-luvulla ennen eurooppalaisten tuloa. Kaupungin nimi johtuu näistä muinaisista laivoista, joita kutsuttiin nimellä "sampans". "Thota" puolestaan tarkoittaa satamaa. "Sampantota" vääntyi jossain vaiheessa Hambantotaksi.

Stupia Ruhunan ajoilta

Eteläisessä Sri Lankassa näkee paljon kylttejä, joissa mainitaan sana Ruhuna. Se esiintyy monien yritysten ja jopa yliopiston nimessä. Ruhuna oli muinainen kuningaskunta, joka perustettiin noin 200-luvulla eaa.

Kävimme katsomassa paria temppelin rauniota, jotka ovat peräisin Ruhunan ajoilta. Tarkemmin ottaen ne olivat stupia eli kypärää muistuttavia rakennuksia. Alunperin niihin haudattiin Buddhan ja muiden merkkihenkilöiden tuhkaa ja jäänteitä.

Viharayan temppeli sijaitsee kukkulalla Bandagiriyan kylässä, joka on Hambantotan alueen korkein kohta. Tiilinen stupa on noin 200-luvulta eaa., takana uudempi valkoinen.

Lähistöllä on myös yhtä vanha Yahangalan kalliotemppeli. Alue oli periaatteessa suljettu, mutta pääsimme sinne aidan raosta naapureiden avustuksella. Alue on merkitty arkeologiseksi kohteeksi, ja siellä on merkkejä myös muinaisesta asutuksesta.

Yahangalan kalliotemppeli sijaitsee ylhäällä kalliolla.

Kumpikaan näistä hienoista kohteista ei ole mikään turistinähtävyys, niihin ei esimerkiksi ollut mitään englanninkielisiä opasteita. Löysimme ne Google Mapsin avulla.

Matkalla Kataragamaan ohitimme vielä Yatala stupan, joka on ensimmäinen Ruhunaan rakennettu buddhalainen stups

Legendan mukaan Buddhan yksi hampaista on pyhitetty tässä stupassa.

Yatala stupa on 37 metriä korkea.

5.3.2023 Kataragamassa

Kataragama on siitä erikoinen paikka, että se on pyhä sekä hinduille, buddhalaisille että alkuperäiskansoille. Kaupungissa on iso Deviyo-temppeli, jonne kokoontuu pyhiinvaeltajia Etelä-Intiasta asti. Legendan mukaan itse Buddha olisi käynyt vanhemmassa Kiri Veheran stupassa, ja käynnillään pyhittänyt sen.

Kävimme sunnuntaina iltapäivällä temppelialueella, ja silloinkin siellä oli paljon valkoisiin pukeutuneita ihmisiä. Menossa oli jokin rituaali, joka ei meille valjennut (emmekä kehdanneet kysyä). Pyhiinvaeltajat kiersivät Kiri Veheran stupaa ympäri, ja samalla sen ympärille kiedottiin ensin buddhalaisen lipun väristä nauhaa. 

Buddhalaisessa lipussa on kuusi väriä, jotka Buddhan kerrotaan heijastaneen valaistumisessaan. Näillä väreillä on kullakin oma merkityksensä. Tämä yleismaailmallinen buddhalainen lippu on otettu käyttöön nimenomaan Sri Lankassa vuonna 1885. Näinä aikoina pisti silmään, että lippuun sisältyy tavallaan myös Ukrainan lippu. 

Lopuksi stupan ympärille kiedottiin punainen nauha. Punainen väri merkitsee buddhalaisuudessa jumalallista ja pyhää.

Vielä pieni kevennys:

Hambantotassa meidän piti mennä punaisen hiekan uimarannalle uimaan, mutta pääsimmekin osallistumaan nuotanvetoon. 

Kalaakin tuli jonkin verran.