Saraburi - Cha Om, 36 km

Päivä ei alkanut tänään kovin hyvin, sillä ehdimme ajaa vain noin kilometrin, kun Sepon pyörästä katkesi ketju. Onneksi olimme vielä kaupunkialueella, joten lähin pyöräkorjaamo löytyi kivenheiton päästä. Ketjun vaihto kävi käänteessä.

Sähläykseen kului sen verran aikaa, että lähdimme Saraburista vasta puolen päivän aikaan. Kun pääsimme kaupungista, näimme kaukaisuudessa siintäviä vuoria, ja tiellä alkoi olla muutamia mäkiäkin. Eräässä alamäessä pyörästäni kuului pahaenteistä klonksuntaa. Repun ympärillä tarakalla ollut "mustekala" oli irronnut ja kiertynyt takarenkaan rataspakkaan. Tälläkin kerralla selvittiin säikähdyksellä, eikä suurempia vaurioita syntynyt. Matkan jatkuminen on pienestä kiinni.

Vuoria näkyvissä.

Tuuli oli tänäänkin kohtalainen, mutta lähinnä sivumyötäinen. Saavuimmekin hyvissä ajoin päämääräämme, Khao Yain kansallispuiston reunamille. Khao Yain kansallispuisto on Thaimaan ykkönen ja kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Se sijaitsee enimmäkseen 600-1000 metrin korkeudessa, joten totesimme, että nykyisillä kulkuvälineillämme ei kannata lähteä varsinaiseen puistoon seikkailemaan.

Olemme nyt tosiaan sen reunamilla, Cha Omin alueella, jossa on paljon leirintäalueita. Asetuimme yöksi yhteen niistä, Rai Phuka Myaoon, ja vuokrasimme teltan. Edessä siis telttayö, mukavaa vaihtelua.

Teltta pystyssä.

Jotain sääskien sukulaisia, mutta pienempiä verenimijöitä tuntuu olevan runsaasti, ja kaskaiden laulannalta ei kuule omia ajatuksiaan. Mutta kuitenkin, ihana päästä hetkeksi eroon kaupunkien liikennevilinästä. Nyt alkoi pieni sade, mutta ystävällinen henkilökunta tuli siirtämään telttamme suojaan sateelta. 

Uimapaikka leirintäalueen lähellä.

Ayutthaya - Saraburi, 50 km

Tänään jätimme hyvästit Siriwal Guesthousen ystävällisille emännille, joiden kanssa olimme jutelleet sujuvasti Google Kääntäjän avulla. Naiset tarkistivat pyöriemme ilmanpaineet ja toivottivat hyvää matkaa.

Tämä kävi ihan pyörätiestä.

Maisemat muuttuivat maalaismaisemmiksi kunnolla vasta Ayutthayan jälkeen; tähän asti teiden varsilla on ollut koko ajan asutusta. Myös liikenne väheni, ja pyöräily oli suorastaan leppoisaa hyvillä teillä. Tasaisuudellaan maisemat muistuttavat yllättävästi Viroa, vaikka, hm, täällä kasvaa jonkin verran enemmän riisiä ja banaaneja.

Maalaistietä parhaimmillaan.

Aurinkokin paistoi kunnolla ensimmäisen kerran koko päivän, aikaisemmin on ollut aina jonkin verran pilvistä. Aurinkovoiteista huolimatta ihomme taisi hivenen kärähtää.
Kuumuuden lisäksi vastatuuli vei voimia, vaikka tuuli sinänsä oli virkistävää. Vastatuuli vahvistui Saraburia lähestyttäessä, mutta jaksoimme hyvin perille asti.

Aavistus sademetsästä Saraburin lähellä.

Suhteellisen lähellä olisi ollut myös Lopburi, "apinoiden kaupunki", jossa apinat saavat vapaasti rellestää. Kommunikointi apinoiden kanssa ei tuntunut houkuttelevalta, joten skippasimme sen.

Tulimme Saraburiin senkin takia, että ajattelimme pistäytyä "läheisessä" Khao Yain kansallispuistossa. Nyt huomaamme, että sinne on vielä ainakin 40 kilometriä, virallisille porteille puolet enemmän.

Saraburissa on noin 67 000 asukasta, eikä tämä liene mikään turistimagneetti. Ihan mukava paikka viettää yksi yö ja tehdä jatkosuunnitelmia.

Temppelien raunioilla (Pathum Thani - Ayutthaya, 40 km)

Ayutthaya oli kerran kukoistava kaupunki ja Thaimaan pääkaupunki, kunnes burmalaiset hävittivät sen vuonna 1767. Tuhon jälkeen pääkaupunki siirrettiin 80 kilometrin päähän Bangkokiin.

Muistoksi jäi vain muutamia temppelien raunioita, jotka ovat nykyisin Unescon maailmanperintökohde.

Näihin kolmeen temppelitorniin on haudattu kolmen Ayutthayan kuninkaan tuhkat.

Temppelit sijaitsevat melko laajalla alueella etäällä toisistaan. Yllättävästi matkailijoita suositellaan siirtymään temppeliltä toiselle vuokrattavilla polkupyörillä. Pyöräily ei kuitenkaan ole ihan helppoa, vaikka kaupungissa on jopa joitakin merkittyjä pyöräkaistoja. Useimmiten ne ovat täynnä pysäköityjä autoja, joita pyöräilijät saavat väistellä.

Wat Ratchaburanan sisällä on krypta, joka on toiminut aarrekammiona.

Wat Phra Ramia on korjailtu.

Temppelien ympärillä on näitä stupia, joihin alunperin haudattiin Buddhan reliikkejä, sittemmin niitä on käytetty pyhien tekstien säilytykseen.

Buddhan patsaita on kaikkialla.

Tämä kyljellään makaava Buddha on 42 metriä pitkä. Sen luona kävi paljon rukoilijoita.

Viharn Phra Mongkhon Bopit -temppeli on uudempaa tuotantoa.

Tämä pronssinen Buddha on 12 metriä korkea ja majailee Viharn Phra Mongkhon Bopit -temppelissä.

Ayutthaya on nykyisin melko pieni kaupunki, mutta moottoriliikenne on täälläkin vilkasta. Kadun ylittäminen on yhtä tuskaa, eikä pyöräilijällä ole koskaan turvallinen olo.

Pari päivää oli sopiva aika viettää tässä historiallisessa kaupungissa. Huomenna lähdemme etenemään itään päin.

Bangkok - Pathum Thani, 40 km

Etenimme tänään 40 kilometriä Bangkokista pohjoiseen. Aikaa kului lounas- ja kahvitaukoineen noin viisi tuntia, joten kilometrimäärä ei niinkään uuvuttanut vaan kuumuus.

Kylymillä kahaveilla.

Kaupunkialueella pyöräily oli aluksi hidasta, mutta liikenteen vähetessä matkanteko alkoi sujua. Bangkokia ympäröi tasainen alava suistomaa, jota halkovat kanavat. Seurailimmekin niitä sekä rautatietä viivasuoria maanteitä pitkin, joten eksymisen vaaraa ei ollut.

IHME: pyörätie kanavan varrella, ihan kuin jossain Hollannissa. Tätä autuutta kesti vain pari kilometriä.

Chao Phraya -joki tulvii joka vuosi, ja ennustetaan jopa, että Bangkok ympäristöineen vajoaa meren alle parissakymmenessä vuodessa ilmastonmuutoksen seurauksena.

Tiet ovat leveitä ja usein monikaistaisia, joten autoilla on hyvin tilaa väistää pyöräilijöitä. Sen sijaan ärhäkästi ohi sujahtavia moottoripyöriä sai varoa. Pyöräilijän riesana ovat myös kaivonkannet, mutta muuten tiet ovat hyväkuntoisia ja tasaisia.

Pathum Thani lähestyy.

Yövymme halvassa hotellissa Pathum Thanissa. Ympäristö ei ole mitenkään silmiä hivelevää, mutta maisemat paranevat luultavasti huomenna, kun jatkamme Ayutthyan historialliseen kaupunkiin. Olemme thaimaalaisen kulttuurin syntysijoilla ja seurailemme edelleen myös Chao Phrayaa, joka on thaimaalaisille Äitijoki.

Pyöräilyä Bangkokissa

Bangkok voisi olla pyöräilijän paratiisi, sillä maasto on tasaista ja tiet hyväkuntoisia. Jostain syystä pyöräilyä ei täällä suosita; pyöräteitä tai -kaistoja ei ole, joten pyöräilijän täytyy uskaltautua autojen sekaan tai ajella jalkakäytävillä. Mopot ja moottoripyörät ovat suosiossa, vaikka niille sattuu paljon onnettomuuksia.

En välttämättä siis suosittele pyöräilyä täällä, paitsi osallistumalla opastetuille pyöräilykierroksille. Myös puistoissa pystyy harrastamaan kuntopyöräilyä.

Käväisimme tänään vain Chinatownin liepeillä hankkimassa pyöräilyyn liittyviä varusteita. Liikenne siellä oli vielä kaoottisempaa kuin muualla kaupungissa, jos mahdollista.

Liikennettä Chinatownissa

Nyt alkaisi olla aika karistaa Bangkokin pölyt jaloista, vaikka tänne voisi helposti jumittua. Olemme kai nähneet kaupungista vain pienen palan, mutta se lienee tarpeeksi. Haluamme mieluummin väljemmille vesille, pois kaupungin sietämättömästä kuumuudesta. On sentään nautittu katukeittiöiden yksinkertaisista, mutta herkullisista annoksista, ajettu tuk-tukilla ja käyty thai-hieronnassa. Hierontapaikkoja tuntuu olevan yhtä paljon kuin ruokapaikkoja, eikä niitä turhaan kehuta, hieronta oli todella veret seisauttava kokemus.

Olemme aprikoineet, mikä olisi paras reitti ulos kaupungista. Tänään kävimme katsastamassa, otetaanko venebusseihin polkupyöriä. Kaupungin läpi virtaava Chao Phraya -joki toimii nimittäin myös liikenneväylänä. Vastaus oli kuitenkin kielteinen: julkisen liikenteen reittiveneisiin ei huolita polkupyöriä. Täytyy siis keksiä jokin toinen reitti. Seikkailu alkakoon.

Veneilijöitä Chao Phraya -joella

"One night in Bangkok"

Sen piti olla vain "one night in Bangkok", mutta olemme täällä jo neljättä päivää. Suurkaupungissa asiat eivät hoidu kovin nopeasti. Tänään löysimme viimein käytetyt fillarit, ehkä tästä sittenkin tulee pyöräilyreissu! Muutin blogin nimeksikin jo "Pyöräilyä korona-aikaan - Etelä-Eurooppa ja Thaimaa". 

Viime talven pyöräilimme eteläisessä Euroopassa, mutta pandemia vain jatkuu, joten tuo otsikko sopii tähänkin matkaan. Halusimme nyt lämpimämpään ilmastoon, ja kohteeksi valikoitui Thaimaa, kun se helpotti sopivasti turistien pääsyä tänne marraskuun alussa.

Paperisota oli silti stressaava, ja viisumin saanti vaikeampaa kuin ennen vanhaan Neuvostoliittoon,  mutta täällä nyt olemme matkatavaroina pelkät reput, oikeita reppureissaajia siis. Finnairin lento lähti tunnin myöhässä erään epäonnisen matkustajan takia. Hänen paperinsa eivät olleet kunnossa, joten hänen matkansa tyssäsi lentokentälle. Matkalaukun esiin kaivamiseen koneen ruumasta kului aikaa.

En ole periaatteessa mikään Thaimaa-ihminen. Olen täällä ensimmäistä kertaa, ja hiljaa mielessäni aina paheksunut tänne pariksi viikoksi matkaavia. Täällä nyt kuitenkin ollaan 2-3 kuukautta riippuen siitä, saadaanko viisumia pidennettyä.

Bangkokin lentokentällä turistien vastaanotto hoitui järjestelmällisesti. Meidät pyydettiin hetkeksi istumaan riveihin asetetuille muovituoleille. Virkailija kävi tarkistamassa, että meillä on tarvittavat paperit: Thai Pass, Suomen passi ja koronatestitodistus. Sitten pääsimme etenemään tarkistuspisteelle, jossa paperit virallisesti tarkistettiin.

Lentoaseman aulassa meitä oli vastaanottamassa karanteenihotellin taksikuski. Saimme kyytiin vielä kolmannen suomalaisen; reippaan eläkeläisen, joka oli tullut Thaimaahan golfaamaan. Tuli puhetta mm. liikenteestä ja ohikulkijoita uhkaavista kulkukoirista. Taksin kyydissä saimmekin jo tuntumaa paikalliseen kaoottiseen liikennekulttuuriin, melkoista haipakkaa on.

Karanteenihotellimme ei ollut mikään luksushotelli, mutta aikamme kului lähinnä nukkumiseen ja aikaerosta toipumiseen. Emme saaneet poistua huoneesta, ja ruoka tuotiin oven taakse. Ruokakaan ei ollut aivan luksusta, mutta riittävän maustettua thaimaalaisen tapaan. Pyysimme olutta ruokajuomaksi, mutta koronamääräykset ilmeisesti estivät alkoholitarjoilun.

Meidät varmaankin unohdettiin heti koronatestata. Hyvin suojautunut valkopukuinen testaaja tuli huoneeseemme vasta, kun olimme soittaneet respaan ja kysyneet asiasta. Testituloksen kuulimme seuraavana aamuna, ja kun se oli negatiivinen, pääsimme vapauteen.

Karanteenin aikana kuuntelin Yle Areenasta mm. Matti Rämön matkakertomusta Thaimaasta. Varsinkin Bangkokissa pyöräily oli hänellekin ollut haastavaa.

Epäilytti, selviäisimmekö Bangkokin hektisessä ja vasemmanpuolisessa liikenteessä. Mutta tänään teimme sen! Ajoimme ensin bussilla "japanilaiseen" käytettyjen pyörien kauppaan noin kymmenen kilometrin päähän, ostimme pyörät 150 eurolla ja fillaroimme takaisin hotellille. Se sujuikin helpommin kuin Albaniassa. Edes koukkailujamme jalkakäytävien kautta kukaan ei tuntunut paheksuvan, vaan antoivat kohteliaasti tilaa.

Polkupyöräostoksilla "japanilaisessa" käytettyjen pyörien liikkeessä.

Näillä menopeleillä olisi tarkoitus matkata Thaimaassa.