Viisi kuukautta pyörän satulassa - mitä jäi mieleen

Viiden kuukauden pyörämatka - miksi?

Kumppanini Seppo myi yrityksensä syksyllä 2020 ja halusi ottaa kunnon irtioton. Samaan aikaan minäkin halusin pitää breikin etäyöstä ja hakeuduin vuorotteluvapaalle. Sepon ajatuksia matkastamme voi lukea Iltalehden haastattelusta, joka on tehty joulun aikaan 2020: https://www.iltalehti.fi/matkajutut/a/c569dda5-1a4a-47c5-b385-ce08c29dea89

Kun suunnittelimme matkaa syksyllä 2020, ajattelimme, että koronatilanne on menossa parempaan suuntaan, ja koko koronaviruspandemia olisi ohi viimeistään loppuvuoteen mennessä. Toisin kuitenkin kävi, ja tilanne vain paheni.

Lähdimme kuitenkin matkaan marraskuussa 2020. Ajattelimme, että pyöräillen voisimme matkata koronaturvallisesti, maisemia ihaillen ja väkijoukkoja vältellen. Jouduimme tosin tekemään muutaman laiva- ja junamatkan, mutta nekin sujuivat loppujen lopuksi hyvin mm. kanssamatkustajien vähyyden takia.

Pyöräilimme seitsemässä maassa marraskuusta 2020 maaliskuuhun 2021. Selvisimme matkasta ilman tapaturmia ja sairauksia - tämä on todiste siitä, että myös pandemian aikaan on mahdollista matkustaa turvallisesti. Emme olleet ihan ainoita "hulluja" - viiden kuukauden aikana kohtasimme yhteensä seitsemän muuta ulkomaalaista pyörämatkaajaa Albaniassa ja Ranskassa.

Saksa - Travemündestä Lüneburgiin

Saavuimme Saksaan laivalla marraskuun alussa juuri, kun siellä alkoi lockdown, ja hotellit sulkeutuivat turisteilta. Ehdimme pyöräillä ja telttailla siellä vain pari päivää, kunnes oli pakko suuntautua muualle. Jos tilanne olisi ollut normaali, olisimme pyöräilleet Saksan läpi Ranskaan, sieltä Espanjaan ja Portugaliin, jossa olisimme viettäneet talviajan.

Saksassa olisi tehnyt mieli pyöräillä pitempäänkin - ehkä ensi kerralla.

Evästauolla Lauenburgissa Elben rannalla.

Italia - Veronasta Triesteen

Lüneburgista matkustimme Münchenin kautta Pohjois-Italiaan Veneton alueelle, joka marraskuussa oli "keltaista" eli lievintä aluetta koronan kannalta. Ajelimme mm.Veronan ja Gardajärven autioilla teillä, ja sieltä jatkoimme Venetsian lähelle Mestreen, josta aloimme seurailemaan Adrianmeren rannikkoa.

Pohjois-Italiasta jäivät mieleen jotkut hyvät pyörätiet, tyhjät turistikohteet, tylsät suorat tiet Venetsian ja Triesten välillä, mutta toisaalta hienot Adrianmeren maisemat, jotka alkoivat vähän ennen Triesteä.

Gardajärvellä oli hiljaista.

Paras pyörätie: Biffis-kanavan varrella Veronan lähellä kulkeva pyörätie

Biffis-kanavan pyörätie

Slovenia - muutama kilometri rannikkoa pitkin

Ylitimme marraskuussa helposti myös Slovenian ja Kroatian rajat. Sloveniaan pääsi Italiasta pyörätietä pitkin, minkäänlaista rajatarkastuspistettä ei ollut. Slovenialla on vähän rantaviivaa, joten sen läpi pyöräili parissa tunnissa. Mieleen jäi hieno pyörätie Adrianmeren rannalla Koperin lähellä.

Paras pyörätie: EuroVelo 8, etenkin Koperin lähellä

Hieno pyörätie Sloveniassa.

Kroatia - Adrianmeren valtatiellä

Kroatiassa vietimme loppujen lopuksi pisimpään, kaksi kuukautta. Pyöräilimme läpi koko sen rannikon Adrianmeren valtatietä eli Jadranska Magistralaa pitkin. Rannikko on upea: turkoosi meri ja jylhiä vuoria, kauniita vanhoja kaupunkeja, erikoisimpina Dubrovnik, Rovinj ja Split.

Rovinj on kaunis kaupunki.

Pysähdyimme neljäksi viikoksi Cavtatiin Dubrovnikin lähelle, jossa vietimme mm. joulun pyhät.

Cavtat

Parhaat pyöräilykokemukset:
Pyöräilyn kannalta Kroatiasta jäi mieleen ehkä elämäni paras pyöräilypäivä: parinkymmenen kilometrin loivahko alamäki Plominista Opatijaan 66-tietä.

Tästä alkoi noin 20 kilometrin alamäki Opatijaan asti.

Jadranska Magistrala maisemineen, mäkineen, mutkineen ja siltoineen oli kaiken kaikkiaan mahtava pyöräilykokemus. Se oli myös haasteellinen, paikoin jopa vaarallinen pyöräillä.

Jadranska Magistrala

Montenegro - Herceg Novista Ulcinjiin

Seuraavaksi tuli vastaan Montenegron raja, jota aluksi arastelimme, käännyimme jo takaisin pohjoiseen ja ajoime Stoniin asti, kunnes kuulosti, että Montenegroonkin voisikin mennä. Siispä käännyimme vielä takaisin etelään, ja rajan ylitys onnistuikin helposti. Kyllä kannattikin, sillä Kotorinlahden maisemat olivat ehkä matkamme vaikuttavimmat.

Vaikuttavin maisema: Kotorinlahti

Kotorinlahti

Albania - Shkodërista Vlorëën

Eipä aikaakaan, kun tuli vastaan Albanian raja, mikä myös aluksi arvelutti, mutta koska tuntui olevan auki, uskaltauduimme myös sinne. Albania on mielenkiintoinen maa, jossa vierailua ehdottomasti suosittelen. Sen tunnelmaa on vaikea kuvailla, se täytyy kokea. Kaupungit ovat periaatteessa nykyaikaisia, mutta niissäkin vallitsee tietynlainen kaaos. Maaseudulla eletään vielä paikoin melko vanhanaikaisesti. Ihmiset ovat todella ystävällisiä.

Eteläisin paikka, jossa kävimme, oli Orikum. Siitä eteenpäin emme enää jatkaneet, sillä edessä olisi ollut melkoinen vuoren ylitys. Hautasimme tällä kertaa myös haaveen Kreikkaan asti etenemisestä, sillä siellä olisivat olleet ilmeisesti kovat liikkumisrajoitukset.

Orikum

Albania pyöräilymaana: Albanian rannikolla on helppo pyöräillä, koska maasto on tasaista ja tiet ovat enimmäkseen hyväkuntoisia. Myös albanialaiset pyöräilevät paljon. Pyöräteitä ei maaseudulla juurikaan ole, mutta pyöräily sujuu myös maanteillä, vaikka autot ajavat lujaa. Ajoimmepa pienen pätkän moottoritietäkin, eivätkä autoilijat siitä huomauttaneet.

Albaniassa pyöräillään paljon.

Italia - Anconasta Latteen

Orikumista ja Vlorësta käännyimme takaisin pohjoiseen ja Durrësiin, josta pääsi laivalla Italian Anconaan. Nyt voin myöntää, että laivalla matkaamme hieman ihmeteltiin ja kysyttiin, miksi olemme niin kaukana kotoa. Passintarkastuksessa Anconassa meille annettiin periaatteessa 36 tuntia aikaa kulkea Italian läpi Ranskaan; lupasimme matkustaa sen junalla mahdollisimman nopeasti. Jatkoimme kuitenkin pyöräilyä, ja yövyimme noin puolet öistä teltassa. Matka Anconasta itärannikkoa pitkin Comacchioon, Italian halki Po-joen vartta länsirannikolle ja Italian Rivieraan pitkin Ranskaan kesti lähes kaksi viikkoa.

Comacchio on viehättävä pikkukaupunki.

Mukava pyöräilykokemus: Turchinon sola, joka kuuluu myös Milano - Sanremo -pyöräkilpailun ohjelmaan

Tästä alkoi alamäki Voltriin Välimerelle Genovan lähelle (Turchinon sola).

Mielenkiintoinen pyörätie: Ligurian Ponenten pyörätie (Pista Ciclabile del Ponente Ligure), 26 km

Capo Neron kevyen liikenteen tunneli (1,7 km).

Ranska - Mentonista Neuhaeuseliin

Ranskan rajan ylitys kävi taas helposti. Ranskan Rivieralla Mentonista Théoule-sur-Meriin koronatilanne tosin oli paha, ja siellä oli paikallisia sulkuja viikonloppuisin. Yritimmekin pyöräillä tuon alueen läpi mahdollisimman nopeasti.

Jatkoimme Rhônen laaksoa pohjoiseen, ja sieltä Reinin laaksoon ja vähitellen Saksan puolelle. Ranskassa oli paljon hyviä pyöräteitä, kuten ViaRhôna ja EuroVelo 6 ja 15 -reitit.

Parhaat pyörätiet: ViaRhôna, EuroVelo 6, EuroVelo 15

Saksa - Baden-Badenista Travemündeen

Myös Ranskan ja Saksan rajan ylitys Reinin yli oli helppoa, ei minkäänlaisia rajatarkastuksia. Reinin lähellä oli hyviä pyöräteitä. Baden-Badenista jatkoimme junalla Lyypekkiin ja sieltä Travemündeen ja Suomeen.

Reinin varrella on hyviä pyöräteitä.

Majoitukset

Italiassa ja Ranskassa yövyimme enimmäkseen halvoissa hotelleissa, 30-50 euroa /yö. Teltassa yövyimme 18 kertaa. Kroatiassa, Montenegrossa ja Albaniassa yövyimme yksityismajoituksissa, "apartmaneissa". Ne olivat hyvin varustettuja huoneistoja, joissa oli 1-2 huonetta ja keittiö tai keittotila. Ne olivat myös edullisia, 20-30 euroa /yö. Apartmanit olivat erinomainen tapa majoittua korona-aikaan, sillä niihin oli yleensä oma sisäänkäynti. Aina emme nähneet isäntiäkään, vaan huoneistojen lukot avautuivat koodeilla.

Majoitusten varaaminen oli helpohkoa, ja niitä oli riittävästi tarjolla korona-aikaankin. Käytimme enimmäkseen Bookingia; tosin pari kertaa siellä oli varattavissa kohde, joka ei ollutkaan auki. Aukiolo oli syytä varmistaa ennen varauksen tekemistä. Muutaman kerran käytimme myös Airbnb:tä, myös sitä kautta kannattaa olla yhteydessä majoittajaan ennen varauksen tekemistä. Sielläkin oli vaihtelua, jotkut toivottivat tervetulleeksi hyvin nopeasti, toiset valittaen totesivat, etteivät voi vastaanottaa vieraita lyhyellä varoitusajalla.

Ruokailu ja ravintolat

Matkamme aikana vain Montenegrossa ja Albaniassa ravintolat olivat normaalisti auki. Myös Kroatiassa ne olivat aluksi auki, mutta suljettiin joulukuussa. Italiassa aukiolo riippui siitä, oltiinko "keltaisella" (auki) vai "oranssilla" (suljettu) alueella. Ranskassa ja Saksassa ravintolat olivat kiinni, mutta noutoruokaa oli tarjolla.

Kävimme ravintoloissa syömässä vain muutaman kerran. Terassikahvit joimme useammin mm. Kroatiassa, Albaniassa ja Montenegrossa.

Teimme ruuat ja kahvit enimmäkseen itse apartmanien keittiöissä tai retkikeittimellä. Näin olisimme tehneet normaaliaikaankin, joten ravintoloiden kiinniolo ei haitannut, kun ruokakaupat sentään olivat auki. Paikallisten herkkujen maistelu useammin olisi kieltämättä ollut mukava lisä matkaamme.

Paluu Suomeen korona-aikaan

26.3.2021 Koronatestissä Baden-Badenissa

Koska Suomen viranomaiset suosittelevat nykyään, että kaikilla Suomeen matkustavilla on oltava maahan tullessaan todistus negatiivisesta koronatestistä, laivayhtiöt vaativat enintään 72 tuntia vanhan todistuksen lähtöselvityksessä. Siispä mekin kävimme Baden-Badenissa pika-antigeenitestissä, koska sekin kelpasi ja oli hieman halvempi kuin PCR-testi. Tuloksenkin sai jo tunnin kuluessa.

27.3.2021 Junalla Lyypekkiin

Jouduimme matkustamaan Saksan läpi taas junalla, koska majoitusliikkeet eivät periaatteessa edelleenkään saisi majoittaa turisteja. Baden-Badenissa tosin pääsimme gasthausiin yöksi, ehkä se olisi onnistunut muuallakin....

Joka tapauksessa junassa oli melko vähän matkustajia, ja pystyimme hyvin pitämään turvavälit.

Pyöräteline saksalaisessa junassa.

Juna olisi mennyt Travemündeen asti, mutta jäimme pois jo Lyypekissä, ja pyöräilimme viimeiset 20 kilometriä Skandinavienkain satamaan. Lähtöselvityksessä tosiaankin kysyttiin koronatestitodistusta, emmekä varmaankaan olisi päässeet laivaan ilman sitä. Meille annettiin heti myös THL:n ohjeet Suomeen saapuville matkustajille.

28.3.2021 Laivalla

Laivamatka sujui mukavasti. Tuntui ruhtinaalliselta käydä saunassa ja peseytyä kunnolla ensimmäisen kerran viiteen kuukauteen. Naisten saunassa oli rauhallista, lisäkseni vain yksi henkilö. Miesten puolella sitten olikin kuulemma enemmän väkeä, eikä turvaväleistä tietoakaan...

Laivan buffet oli normaalisti auki, uskaltauduimme sinne syömään pyrkien pitämään asianmukaista sosiaalista etäisyyttä.

29.3.2021 Saapuminen Vuosaareen ja pyörällä Porvooseen

Suomen kunniaksi on sanottava, että viranomaisten asettamia sääntöjä myös noudatetaan. Vuosaaren satamassa meidät ohjattiin telttaan, jossa vielä kerran tarkastettiin koronatestituloksemme. Esimerkiksi Italian Anconassahan vastaavaa tarkastusta ei ollut, vaan maahan pääsi ilman koronatestiä.

Vuosaareen saapuvat matkailijat ohjataan koronatestiin.

Vaikka testituloksemme oli vielä voimassa, meille tarjottiin tilaisuus käydä heti uudelleen testissä ilmaiseksi. Käytimme tietysti tämän tilaisuuden hyväksi. Testi oli PCR-testi, joka otettiin syvemmältä nenänielusta. Tuloksen saamme tietää 1-2 vuorokauden kuluttua*. Nyt olemme 14 vuorokauden omaehtoisessa karanteenissa. Karanteenia voi lyhentää, jos käy vielä kerran testissä aikaisintaan kolmen vuorokauden kuluttua.

Suomi näytti hieman ankealta pitkän reissumme jälkeen: harmaata, vesisadetta, likaisia lumikinoksia, lämpöä alle kymmenen astetta. Tiet sentään olivat sulat, vaikkakin hiekoituskiviset. Terävät kivet ehkä aiheuttivat viimeisen vastoinkäymisemme, Sepon pyörästä puhkesi rengas Söderkullassa 20 kilometriä ennen Porvoota ja kotia. Ei auttanut muu kuin kaivaa paikkaussarja esiin bussipysäkin katoksessa.

*Edit 30.3.2021: Saimme koronatestitulokset tänään: negatiiviset.

Pyörän rengas piti paikata vielä 20 kilometriä ennen kotia.

Pyörämatkaajat onnellisesti kotipihalla. Kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet seurata matkaamme!

Reinin varrella, osa 2 + kotimatkan valmisteluja

25.3.2021 Boofzheim - Neuhaeusel, 75 km

Yö oli melko lämmin, nukuimme sikeästi teltassa ja heräsimme aurinkoiseen aamuun ja linnunlaulukonserttiin.

Nyt valmistauduimme paremmin ja varasimme etukäteen Airbnb:n kautta yösijan Neuhaeuselista läheltä Reiniä ja Saksan rajaa.

Palasimme ensin EuroVelo 15:lle. Tässä kohtaa se ei mutkitellut, vaan kulki viivasuoraan Rhône-Rein-kanavan vartta Strasbourgiin asti (n. 50 kilometriä Artzenheimista lähtien). 

Vaikka tie oli suora, se ei kuitenkaan ollut tylsä, maisema vaihtui, ja varsinkin Strasbourgin lähellä sai ihailla valtavien plataanipuiden rivistöä:

Pyörätie jatkui myös Strasbourgin kaupungin läpi, joten sen pystyi ohittamaan näppärästi. Emme jääneet nyt ihailemaan kaupungin nähtävyyksiä, vaan jatkoimme matkaa. 

Tämän kyltin mukaan Helsinkiin on 2000 kilometriä (Strasbourg).

Hyvä niin, sillä Googlen meille tarjoama jokivartta kulkeva reitti osoittautui taas osittain kärrypoluksi ja hitaasti kuljettavaksi. Olisi sittenkin kannattanut jatkaa EuroVelo-reittiä, vaikka se näytti kartalla pidemmältä.

Joutsenet ilahduttivat matkaajia.

Ehdimme kuitenkin vielä hyvissä ajoin hyvin varustettuun majapaikkaamme ja kauppaankin. Tämä olikin sitten tämän reissumme viimeinen yö Ranskassa, ja tuntui luksukselta. Kun on nukkunut pari yötä teltassa, osaa kummasti arvostaa lämmintä suihkua ja muita "itsestään selviä" mukavuuksia.

Alsacessa tyypillinen ristikkotalo.

26.3.2021 Neuhaeusel - Baden-Baden, 20 km

Reinin valloituksemme jäi hieman kesken, sillä tänään aloimme valmistautua kotimatkaa varten. Iski kaipuu kotimaahan ja mökille Keski-Suomeen pääsiäiseksi.

Varasimme aamulla liput Travemündestä Helsinkiin huomenillalla lähtevään laivaan. Koska THL ja laivayhtiö vaativat todistusta negatiivisesta koronatestistä, seuraavaksi piti hankkiutua testiin ja varata myös junaliput Lyypekkiin.

Hylkäsimme aikaisemman suunnitelmamme pyöräillä Karlsruheen, jossa olisimme nousseet junaan. Myös Baden-Baden on rautatien varrella, huomasimme, ja sinne oli vain noin 20 kilometrin matka majapaikastamme. Ylitimme Reinin ja Saksan rajan vielä kerran, ihan helposti. Mukavaa pyörätietä pitkin pääsimme Baden-Badeniin asti. Siellä löysimme apteekin, jossa tehdään SARS-CoV-2-pikatestejä, ja pääsimme testiin melkein heti. Tuloksen saimme noin tunnin kuluttua: molemmilla negatiivinen. Seuraavaksi kiiruhdimme sitten rautatieasemalle junalippujen ostoon.

Suihkulähde kylpyläkaupunki Baden-Badenissa.

Kuuluisassa kylpyläkaupungissa elämä näytti lähes normaalilta muuten, paitsi lähes kaikki kaupat, ravintolat ja kahvilat olivat kiinni. Huomio kiinnittyi myös siihen, että läheskään kaikki vastaantulijat eivät käyttäneet maskia edes kaupungin keskustassa, vaikka se lienee Saksassa pakollista. Ranskassa ja Italiassa lähes kaikki käyttivät maskeja syrjäkylilläkin. Saksalaiset toisaalta osaavat paremmin pitää turvavälejä, mikä lienee tehokkaampaa kuin maskien käyttö.

Illansuussa kokeilimme vielä kerran onneamme, ja soitimme erään gasthausin ovikelloa. Yllättäen ovi avautui ja saimme varattua huoneen, vaikka majoituspalveluja ei saisi tarjota turisteille tällä hetkellä Saksassa. Gasthausin omistajaa ei kiinnostanut, minkä takia olimme matkalla. Kaipa hän sääli meitä, kun näki, että liikuimme pyörillä - ja varmaankin myös ylimääräinen tienesti kelpasi. Ehdimme harkita myös teltan pystyttämistä, mutta kun ensi yöksi on luvassa mahdollisesti sadetta, hotellihuone tuntui mukavammalta vaihtoehdolta, onhan nyt myös matkamme viimeinen ilta ennen laivamatkaa.

Reinin varrella, osa 1

23.3.2021 Sochaux (Montbéliard) - Kembs (Mulhouse), 76 km

Tänään seurailimme Rein-Rhône -kanavaa, ja sen varrella kulkevaa EuroVelo 6 -pyörätietä. Pyörätie oli asvaltoitu, ja reitti hienosti kyltitetty, joten karttaa ei tarvinnut juuri vilkuilla. 

EuroVelo 6 Canal du Rhône au Rhinin varrella.

EuroVelo-reitit tuntuvat olevan enimmäkseen mainioita pyöräteitä, ja suositeltavia. Välillä ne vain tekevät ylimääräisiä mutkia, joten mekin siirryimme toisinaan suoremmille maanteille rekkojen kiusaksi.

Pyöräily Reinin varrella vaatisi parempaa etukäteissuunnittelua kuin mitä me teimme.

Saint-Étiennen kirkko Mulhousessa 1800-luvulta. Sen lähes satametrinen kellotorni on korkein protestanttisen kirkon kellotorni Ranskassa.

Mulhousen kaupungintalo

Mulhouseen oli noin 50 kilometrin matka. Tuntui, että halusimme jatkaa vielä eteenpäin, mutta lähistöllä ei ollut oikein majapaikkoja tarjolla. Tsekkailimme lopulta myös leirintäalueet, ja ainakin yksi näytti olevan auki, ja sopivasti Reinin ja EuroVelo-reitin varrella. Pyöräilimme siis sinne vielä noin 20 kilometriä. Camping du Canal oli vasta avautumassa talvitauon jälkeen, ja kaikki oli vielä hieman keskeneräistä. Paikan omistaja ihmetteli suuresti, kun ilmoitimme yöpyvämme teltassa. Myöntää täytyy, että yö oli kylmä, taisi olla pakkastakin, sillä ainakin varpaita paleli ja maa oli aamulla kuurassa, mutta hengissä siitäkin selvittiin.

24.3.2021 Kembs - Boofzheim, 90 km

Heräsin aamulla lintujen kilpalaulantaan, ja kylmän yön jälkeen aurinko alkoi pikkuhiljaa lämmittää telttaa ja kuuraisia varusteitamme.

Yritimme aluksi seurailla "Reinin pyörätietä" eli EuroVelo 15 -reittiä, mutta se tuntui taas tekevän ylimääräisiä mutkia. Pyörätie oli siinäkin mielessä pettymys, ettei se kulje kovin lähellä itse Reiniä. Siirryimme välillä lähempänä jokea kulkevalle D52-tielle, mutta se tuntui todella tylsältä, eikä siltäkään nähnyt jokea tietä ympäröivien puiden ja korkean penkereen takia.

Korkea penger ympäröi Reiniä Ranskan puolella.

Seuraavaksi päätimme kokeilla onneamme ja käväistä Saksan puolella. Ylitimme Reinin ja valtakuntien rajan Breisach am Reinin kohdalla. 

Saksa näkyy jo.

Oho, tultiinko jo Suomeen? Oli tällä sillalla muutaman muunkin EU-maan lippu.

Saksassa - taustalla Tanskan lippu.

Korkealla mäellä sijaitseva Stephansmünster on Breisachin maamerkki.

Tuntui oudolta arastella tätä rajan ylitystä, eikä siellä mitään kontrollia ollutkaan, eli pääsimme sutjakkaasti Saksaan ilman koronatestiä. Saksassa ainakin sillä kohdalla Reiniä kulki kaunis pyörätie, joskin soratie, mutta kohtalaisesti pyöräiltävä.

Reinin varren pyörätie Saksassa.

Yhtään viiniviljelmää emme tänään nähneet, sen sijaan viimevuotisia maisseja kuivumassa. Kylvötöitä maissipelloille ei ollut vielä tehty. Näimme myös runsaasti mm. joutsenia, haikaroita, haukkoja ja muita siivekkäitä sekä piisameita ja yhden kärpän.

Olin etukäteen suunnitellut, että yöpyisimme mökissä Ranskassa Boofzheimin lähellä sijaitsevalla leirintäalueella. Se olikin tietenkin kiinni, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi pystyttää teltta sen läheisyyteen.

Bourgognesta Alsaceen

21.3.2021 Remilly-sur-Tille - Besançon, 75 km

Yövyimme Remilly-sur-Tillessä Dijonin lähellä "chaletissa" eli hauskassa pikkumökissä erään perheen pihalla (Airbnb:n kautta varattavissa). Hylkäsimmekin suunnitelmamme jatkaa sieltä Saônen vartta Moselin reitille. Tuo kaunis viiniviljelmien reitti jääköön odottamaan parempia aikoja.

Sen sijaan lähdimme tekemään pientä syrjähyppyä itään päin kohti Reiniä ja Alsacea, kaunista viinialuetta sekin. Ajelimme sunnuntaisen hiljaisia ja uneliaita kyläteitä pitkin näkemättä juurikaan muita ihmisiä, kunnes kohtasimme belgialaisen pyöräilevän pariskunnan. Tavaraa he olivat saaneet mahtumaan pyöriinsä paljon enemmän kuin meillä. Kyllä, hekin olivat juuri aloittaneet monen kuukauden pyöräilyreissun, tavoitteena pyöräillä mm. Ranskan ja Italian kautta itäisen Euroopan kautta jopa Suomeen asti, missä he arvelivat olevansa kesäkuuhun mennessä. "Emme ole ainoita hulluja", naureskelimme ja vaihdoimme yhteystietoja. Kiva olisi seurata heidänkin matkan edistymistä.

Pilvipoutaisessa ja viileässä säässä ehdimme Besançoniin asti. Asetuimme halpishotelliin kaupungin ulkopuolelle, joten itse kaupunki jäi näkemättä.

22.3.2021 Besançon - Montbéliard, 92 km

Tänään seurailimme tiiviisti Saônen sivujokea Le Doubsia ja sen vierellä kulkevaa Rhône au Rhin -kanavaa. 

Le Doubs -joki on kapeahko, joten sitä oli helppo seurata.

Le Doubsin vieressä virtaa Rhônen ja Reinin yhdistävä kanava.

Joen varrella kulki taas erinomainen asvaltoitu pyörätie, jota oli helppo seurata. Se kuuluu myös EuroVelo 6 -reittiin, joka kulkee Ranskassa itä-länsi-suunnassa Reiniltä Atlantille.

Doubsin laakso on kaunista seutua, metsäisiä korkeita kukkuloita joen molemmin puolin, kauniita pikkukaupunkeja ja kyliä joen varrella. Pyöräillessä ehti seurailla myös lintujen kevätpuuhia. 

Tyypillinen kirkon katto ja kellotorni täällä päin Ranskaa.

Riesanamme oli vain vanha tuttu vastatuuli, joka meidän tuurilla puhalsi nyt koillisesta.

Ehdimme kuitenkin Montbéliardin lähelle Sochauxiin, jossa on mm. Peugeotin tehtaat ja museo. Olemme nyt hyvin lähellä Alsacea, ja Sveitsikin on vain kivenheiton päässä.

Dijonin sinappia ja Bourgognen viinejä

19.-20.3.2021 Dijon

Hyytävän kylmästä ilmasta huolimatta tykästyin Dijoniin enemmän kuin esimerkiksi Lyoniin. Se on jotenkin ihmisen kokoinen kaupunki, väkimäärältään suunnilleen kotikaupunkini Oulun tasoa.

Dijon kukoisti erityisesti Burgundin herttuakunnan pääkaupunkina keskiajalla (v. 843-1477). Herttuakunnan nimitys juontui itägermaanisesta burgundien heimosta, joka hallitsi suunnilleen nykyistä Bourgognen aluetta.

Dijonin keskustassa on jäänteitä myös herttuakunnan ajoilta, muun muassa Herttuan palatsi. Muutenkin historiallisessa keskustassa on kauniita rakennuksia ja katuja.

Palais des Ducs, eli Herttuan palatsi on peräisin 1200-luvulta. Siinä toimii nykyään mm. taidemuseo.

Dijonin tunnetuin maamerkki lienee Notre Damen kirkko, jota pidetään goottilaisen arkkitehtuurin mestariteoksena. Sen julkisivulla on mm. 51 gargoilia eli vedensyöksijää. 

St. Bénignen katedraali 1300-luvulta.

Riemukaari eli Guillaumen portti

Place de la Liberation

Rue Vauban

Dijon tunnetaan ehkä parhaiten sinapistaan ja Bourgogne viineistään sekä burgundinpadastaan. Mutta alue tarjoaa toki muitakin gastronomisia herkkuja, kuten erilaisia liharuokia, hunajaa, mustaherukoita, anista, tryffeleitä, juustoja, inkiväärileipää. Parhaita paikkoja herkkujen maisteluun lienevät monet Michelin-tähdillä palkitut ravintolat - sitten kun ne ovat auki.

Dijonin sinapit

Sinappia on valmistettu Dijonissa 1200-luvulta lähtien, ja 1600-luvulla se sai jopa yksinoikeuden sinapin valmistukseen. Myöhemmin toki muuallakin on osattu ja saatu tehdä sinappia.

Mikä tekee Dijonin sinapista erityisen? Yhden selityksen mukaan siellä keksittiin ensimmäiseksi käyttää etikkaa valmistusprosessissa. Sinapista on joka tapauksessa kehitetty Dijonissa hyvin erilaisia makuja ja laatuja. 

Nykyään nimenomaan Bourgognen alueella valmistettu sinappi nauttii EU:n alkuperäsuojelua. Dijonissa sinapin valmistajia on enää muutamia, ja kaikki Dijonin sinapit eivät välttämättä ole Dijonissa valmistettuja, kuten ei Turun sinappikaan ole turkulaista.

Suomessakin tuttu Maille on yksi suurimmista sinapin valmistajista.

Bourgognen viinit

Viinin viljelyä on harrastettu Bourgognessa ilmeisesti jo 100-luvulta lähtien. Kukoistuskausi alkoi katolisten munkkien ja luostareiden ansiosta 800-luvulla. Vähitellen siitä muodostui varsinkin ranskalaisen ylimystön viinialue.

Bourgognessa huomattiin jo varhain, että viinitarhojen eri osat tuottavat erilaisia viinejä. Siellä käytetään termejä "climat" ja "terroir" näistä tarkoin rajatuista eri alueista, jotka on luokiteltu laadun mukaan. Nämä "ilmastot" ja "maaperät" on hyväksytty nykyisin myös Unescon maailmanperintöluetteloon.

Lyon - Dijon

16.-18.3.2021 Lyon - Dijon, 205 km

Viime päivien pyöräilykokemukset eivät tule tallentumaan muistojeni kirjaan elämäni parhaimpina. Pohjoinen ilmavirtaus (eli meille vastatuuli) on ilmeisesti jäänyt vallitsevaksi joksikin aikaa. Ilma on tuntunut erittäin kylmältä, sormia ja varpaita on palellut pyöräillessä. Päivittäin on tullut sadekuuroja, jopa rae- ja lumikuuroja.

Heitimme siis Lyonissa hyvästit Rhônelle, ja lähdimme seurailemaan sen sivujokea Saônea kohti sinappikaupunki Dijonia. 

Sateinen Mâcon ja Saône.

Saônen rannalla kulkikin välillä oikein hyvä pyörätie, joka osoittautui Moselle (Mosel) - ja Saône-jokia seurailevaksi 700 kilometrin mittaiseksi pyöräreitiksi, La Voie Bleueksi eli siniseksi tieksi. Välillä kuljimme sitä pitkin, välillä siirryimme melko vilkkaille paikallisteille.

Tie Saônen varrella.

Tournusia - taustalla Abbaye Saint Philibert -kirkko.

Chalon-sur-Saône - sateessa.

Kuljimme monien pikkukaupunkien ja nättien kylien ohi. Niitä oli varsinkin Beaunen ja Dijonin välillä. Kyseinen tie on nimetty myös "Route des Grands Crusiksi", suurten viinitilojen tieksi. 

Beaune 

Beaune

Beaune 

Tien varrella olikin toinen toistaan fiinimpiä ja suurempia viinitiloja, Burgundin arvostetuimpia. Ne on hyväksytty jopa Unescon maailmanperintöluetteloon, josta muistuttavat kyltit tien varrella.

Viiniviljelmiä silmänkantamattomiin.

Itse tie ei ollut kovin miellyttävä pyöräillä, sillä piennar oli kapea, autot ohittivat lujaa, ja jostain syystä se oli myös rekkojen suosiossa, vaikka lähellä kulkee myös moottoritie. 

Toisissa olosuhteissa, paremmalla säällä ja ilman koronaa, tämä tie on mielenkiintoinen, ja kannattaa pysähtyä tutustumaan viinitilojen ja kylien tarjontaan.

Näppärät jalkojen suojaimet sekä sadetta että kylmyyttä vastaan.